oppEduskunta

1. Ensimmäinen vuosikertomus

Vaalivoitto varmistuu! Kuva: Janne Kaakinen
Vaalivoitto varmistuu! Kuva: Janne Kaakinen

Tämän vuosikertomuksen tarkoituksena on antaa lukijalle tiiviisti tietoa siitä, mitä olen vuoden aikana kansanedustajana ja kaupunginvaltuutettuna tehnyt. Tavoitteena on auttaa äänestäjiä ja lukijoita seuraamaan ja arvioimaan toimintaani.

Vuosikertomus on jaettu yleisteemoittain siten, että siinä käydään läpi keskeiset täysistuntoihin, valiokuntiin, valtiopäivätoimiin, kunnallispolitiikkaan ja viestintään liittyvät asiat. Kertomus ei ole kattava, mutta tarjoaa toivottavasti hyvän ikkunan kansanedustajan työhön.

Vuosi 2015 oli minulle poikkeuksellisen vauhdikas. Alkuvuoden toimin vielä Tampereen apulaispormestarina, ja huhtikuun eduskuntavaalit olivat melkoinen urheilusuoritus. Vaalien jälkeen eduskuntakausi käynnistyi nopeasti, ja uusia omaksuttavia asioita oli paljon.

Maan hallituskin koottiin ripeästi. Sipilän perusoikeistohallitus piti huolta siitä, että oppositiossa riitti tekemistä. Sen politiikka edellytti nopeaa reagointia milloin mihinkin. Arvatenkin sama meno jatkuu myös tänä vuonna.

Kesällä Suomeen kohdistunut turvapaikanhakijoiden virta oli yksittäinen eniten valiokuntatyötäni leimannut asia. Loppukesästä perheeseemme syntyi tytär. Syysistuntokausi olikin uuden elämäntilanteen ja uuden työn yhteensovittamista.

2. Eduskunta

Suomella ei ole juuri nyt historiansa helpoimmat ajat. Eduskuntavuosi on ollut täynnä draamaa ja vaikeita kysymyksiä. Vuoteen on mahtunut niin talousongelmien jatkuminen, Kreikan uusi tukipaketti kuin turvapaikanhakijoiden määrän valtava kasvu niin Suomessa kuin koko EU:ssakin.

Turvapaikanhakijoiden kasvu on tuonut myös paljon lieveilmiöitä: Schengen-alueen liitosnatinan, rasististen rikosten nousun ja terrorismista epäiltyjen pidätykset Suomessa. Kotimaan jatkuvat talouspulmat, kilpailukykyongelmat ja kestävyysvaje ovat edelleen yllämme. Hallituksen väärin kohdennettu kiristys- ja leikkauspolitiikka tekee karua jälkeä päivähoidosta koulutukseen ja työehtoihin.

Toisaalta vuoden lopulla Pariisissa saavutettiin ilmastosopu. Kiristyneestä kansainvälisestä ilmapiiristä huolimatta ilmassa on myös toivoa. Vuosi 2015 oli haastava ja mielenkiintoinen vuosi aloittaa työ kansanedustajana.

2.1 Valiokunnat

Suurin osa kansanedustajan työstä tapahtuu valiokunnissa. Valiokuntapaikat jaetaan eduskuntaryhmien koon mukaan suhteellisesti. Kuka lopulta päätyy mihinkin valiokuntaan, on yhdistelmä eri edustajien toiveita, ryhmän harkintaa ja sattumaakin. Vihreillä on vain yksi paikka jokaisessa valiokunnassa. Minut valittiin jäseneksi hallintovaliokuntaan ja tulevaisuusvaliokuntaan.

Hallintovaliokunta kokoontuu yleensä neljä kertaa viikossa ja tulevaisuusvaliokunta kahdesti. Hallintovaliokunta käsittelee mm. kaikkea julkisen sektorin hallintoa, kunta-asioita, sisäistä turvallisuutta, maahanmuuttoa ja poliisiasioita. Valiokunta valmistelee myös oman alansa EU-asioita. Se antaa suurelle valiokunnalle erilaisista direktiiviehdotuksista tai ajankohtaisista asioista lausuntoja. Suuri valiokunta määrittelee muodollisesti eduskunnan kannat EU-asioihin, mutta se harvoin poikkeaa erityisvaliokuntien kannoista.

Tulevaisuusvaliokunnan tavoitteet ja työtavat ovat hyvin erilaiset kuin muiden valiokuntien. Se käsittelee vain vähän lakiehdotuksia. Sen sijaan se käsittelee hallituksen tulevaisuusselonteon, laatii paljon omia julkaisujaan muun päätöksenteon tueksi ja pyrkii toiminnallaan edistämään pitkän aikavälin vaikutusten arviointia. Tulevaisuusvaliokunta toimii myös asiantuntijavaliokuntana muille valiokunnille tarvittaessa. Yleisiä asioita tulevaisuusvaliokunnassa ovat esimerkiksi erilaiset megatrendit, kuten teknologian vaikutus yhteiskuntaan tai ilmastonmuutos.

Hallintovaliokunnassa suurimpia asioita vuoden aikana olivat useat erilaiset pakolaispolitiikkaan ja turvapaikanhakijoihin liittyvät kysymykset. Valiokunta toimi tiiviissä yhteistyössä sisäministerin kanssa, muotoili Suomen kantaa EU:n turvapaikkapolitiikkaan ja ohjasi esimerkiksi vastaanottokeskuksiin liittyviä kysymyksiä.

Lisäksi maailmantilanteen takia valiokunta keskittyi melko paljon erilaisiin sisäisen turvallisuuden kysymyksiin. Valiokunta käsitteli myös mm. kuntien valtionosuuksia, asedirektiiviä, EU:n ja Suomen tietosuojakysymyksiä ja tulevaa tiedustelulakiuudistusta.

Pyrimme monissa asioissa konsensukseen: esimerkiksi sisäisen turvallisuuden kysymykset ovat luonteeltaan sellaisia, että laihakin yhteinen sopu voi nähdäkseni olla perusteltu. Toki kyse on myös poliittisesta valinnasta. Itse pidän usein parempana osallistua päätöksentekoon ja muotoilla kompromisseja, jotka näkyvät tuloksina ihmisten arjessa, kuin jäädä päätösten ulkopuolelle protestoidakseni ja julistaakseni periaatteitani. Joskus kompromisseille ei tietysti ole edellytyksiä, kun periaatteistaan joutuisi joustamaan liikaa. Tähän rajanvetoon löytyy harvoin helppoja valmiita vastauksia.

Saimme yli hallitus-oppositiorajojen yhteistyöllä turvattua esimerkiksi poliisin talousrikostorjunnan resursseja. Suurimmat erimielisyydet, joista äänestimme, liittyivät turvapaikanhakijoiden sisäisiin siirtoihin EU-alueella ja kuntien valtionosuusleikkauksiin.

Sisäisillä siirroilla yritetään jakaa vastuuta turvapaikanhakijoista. Kohtuullisempi määrä hakijoita yhdellä kertaa per jäsenmaa on parempi tilanne sekä valtioille että maahan tulijoille itselleen. Suomi kuitenkin kannattaa järjestelyn vapaaehtoisuutta. Vapaaehtoisuus johtaa siihen, että osa EU-maista pystyy luistelemaan yhteisvastuusta kriisien hoidossa. Se voi harmittaa silloin, jos Suomi itse on jonain päivänä avun tarpeessa. Siksi äänestin itse sen puolesta, että kriisitilanteissa jäsenmaat voitaisiin yhteisellä päätöksellä velvoittaa toimiin.

Valtionosuusleikkauksissa esimerkiksi päivähoidosta leikattavat valtionosuudet on laskettu hölmösti. Käytännössä leikkaukset eriarvoistavat kuntia niihin, jotka voivat päivähoidon turvata, ja niihin, joille tilanne tuottaa vaikeuksia. Siksi esitimme yhteisessä lausumassa vasemmistopuolueiden kanssa, että kunnat saisivat isomman osuuden yhteisöveron tuotosta palvelujen turvaamiseksi.

Loppuvuoden suuri kysymys hallintovaliokunnassa oli EU:n asedirektiivi. Asia oli vaikea. Pidän kireääkin aseiden sääntelyä välttämättömänä. Kuulemiemme monien asiantuntijoiden mukaan Suomen lainsäädäntö on kuitenkin jo turvallisuuden näkökulmasta melko tiukkaa. Lisäsäätely toisi Suomeen vain vähän lisää turvallisuutta, mutta se vaikeuttaisi erityisesti reserviläisharjoittelua, joka on keskeinen osa maanpuolustustamme.

Sorvasimme asiaan yhteisen kompromissin. Suomi hakee direktiiviin poikkeuslupaa, mutta ei lähde kaatamaan unionin tasoista sääntelyä. Itse korostin mm. verkkokaupan pelisääntöjen selkeyttämistä ja porsaanreikien tukkimista EU-alueella, yhteisiä deaktivointisäädöksiä ja varautumista 3D-tulostettujen aseiden aiheuttamiin mahdollisiin ongelmiin tulevaisuudessa.

Valiokunta kokoontui vuoden aikana sinne valintani jälkeen yhteensä 46 kokoukseen. Jouduin olemaan poissa 12 kertaa: peräti 8 kertaa oman sairasteluni vuoksi (ks. alta täysistunto-osio), kerran lapsen sairastumisen vuoksi, kahdesti osallistuakseni Slushiin tulevaisuusvaliokunnan edustajana ja kerran Tampereen kaupungin talousarvioneuvottelujen takia.

Tulevaisuusvaliokunta aloitti työnsä asiantuntijakuulemisilla, joissa useat tulevaisuudentutkijat esittelivät valiokunnalle näkemyksiään Suomen kehityspoluista ja haasteista. Perehdyimme mm. radikaaleihin teknologioihin, digitalisaatioon, työn murrokseen, hyvinvointivaltion tulevaisuuteen ja maahanmuuttoon liittyviin skenaarioihin.

Erityisesti mieleeni jäivät tulevaisuuden liikenteeseen ja elinkeinorakenteeseen liittyvät asiat ja analyysi ajallamme tyypillisestä massatyhmyydestä. Massatyhmyys viittaa mm. heikkenevän medialukutaidon vaikutuksiin yhteiskuntaan ja politiikkaan ja informaatiorelativismiin: ajatukseen siitä, että kaikkiin väitteisiin ja huhupuheisiin tulisi suhtautua yhtä suurella vakavuudella kuin tutkittuun, lähteytettyyn ja varmistettuun tietoon. Ilmiöhän näkyy esimerkiksi sosiaalisen median viharyhmissä ja eräissä puhtaasti keksittyjä juttuja levittävien vaihtoehtojulkaisujen suosiossa.

Lisäksi valiokunta perehtyi Suomen tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaan. Otimme yhdessä melko kriittisen kannan hallituksen t&k-leikkauksiin ja tulevaisuuden kasvua uhkaaviin koulutusleikkauksiin.

Kesällä valiokunta osallistui SuomiAreenaan. Syksyllä olin valiokunnan edustajana Mindtrek Openmind-tapahtumassa ja Slushissa. Loppuvuodesta valiokunta linjasi ensimmäisiä selvityshankkeitaan. Selvitykset tehdään radikaaleista teknologioista, taiteen menetelmistä tutkimuksessa ja kehittämisessä, koulutusviennistä, hyvinvointiyhteiskunnasta vuonna 2030 sekä ns. vastatiedosta. Osa hankkeista on uusia, osa aiemmilla kausilla tehtyjen julkaisujen päivittämistä tämän päivän tiedoin ja arvioin.

Olin poissa tulevaisuusvaliokunnan kokouksista kuudesti. Sairauspoissaoloja oli kaksi. Tampereen kaupungin talousarvioneuvottelut ja puhe Tampereella kuntien kulttuurialan toimijoille aiheuttivat kumpikin yhden poissaolon. Lisäksi olin kahden kokouksen sijaan tulevaisuusvaliokunnan edustajana Mindtrek Openmindissa ja Slushissa.

2.2 Valtiopäivätoimet

Tein vuoden aikana viisi valtiopäivätointa.

Kirjallinen kysymys junaliikenteen turvaamisesta: esitin kysymyksessä huoleni VR:n lakkautettavista junavuoroista ja kysyin, miten hallitus aikoo turvata toimivan henkilöjunaliikenteen. Kysyin myös mahdollisuudesta avata VR:n yksinoikeussopimusta hallituin kilpailutuskokeiluin. Kilpailutus ei ratkaisisi kaikkia junaliikenteen pulmia, mutta hyvin tehty kilpailutus voisi olla niihin osaratkaisu. Kilpailutukseen pystytään kuitenkin siirtymään vasta vaiheittain, ja akuutti tilanne joka tapauksessa vaatii sekä raiteiden kunnossapitoa että joka tapauksessa ostoliikenteen riittävää rahoitusta.

Talousarvioaloite vuorotteluvapaasta: aloitteessa esitin, että vuorotteluvapaa säilytetään. Vapaa ei maksa paljoa, ja se ehkäisee erityisesti sijaisiksi pääsevien työttömyyden pahenemista ja pitkittymistä. Vuorotteluvapaa edistää sijaisen työkokemuksen saamista uran alkuvaiheissa ja voi tukea vapaalle jäävän työssä jaksamista myöhemmin työuralla. Aloite on osa vihreiden vaihtoehtobudjettia (ks. alta).

Kirjallinen kysymys lainvalmistelun avoimuudesta ja hyvästä hallinnosta: laadin ryhmämme yhteisen kysymyksen, jonka innoittajana oli valtiovarainministeriön (VM) arveluttava viestintä hallintarekisteriasiassa. Myöhemmin asia levisi laajemmaksikin kriisiksi niin hallituksessa kuin VM:ssä. Haluamme lisätä läpinäkyvyyttä ja sellaista laajaa keskustelua lainvalmistelussa, jossa myös kriittiset havainnot käydään asiallisesti läpi eikä niitä yritetä aktiivisesti väistellä. Lainvalmistelun on oltava riittävän huolellisesti valmisteltua ja perustuttava tutkittuun tietoon.

Lakialoite puoluelaista: esitin hallituksen esittämää reilumpaa uudistusta puoluetukeen. Esitykseni olisi turvannut paremmin uusien puolueiden resursseja tuoda näkemyksiään suomalaiseen politiikkaan. Perustuslakivaliokunnassa aloite sai erittäin myönteisiä näkemyksiä asiantuntijoilta. Eduskunta kuitenkin pysyi hallituksen esityksen takana ja päätyi hylkäämään aloitteeni. Hyväksytty laki uudistaa puoluetukea sinänsä hyvään, mutta riittämättömään suuntaan. Uudistus on kuitenkin avannut ovet sille, että tukea voidaan parantaa reilummin myöhemmin.

Toimenpidealoite laillisista maahantulokeinoista: esitimme aloitteessa hallitun maahantulon mahdollistamista osana ns. pakolaiskriisin ratkaisua. Aloite on saapunut hallintovaliokuntaan jatkokäsittelyä varten. Aloite oli vihreän ryhmän yhteinen, ja sen ensimmäisinä allekirjoittajina olimme minä ja Ozan Yanar.

Lisäksi vihreän eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjetti sisältää useita yhteisiä esityksiämme. Julkisen talouden tila on erityisesti pitkällä aikavälillä sellainen, että sopeutustakin tarvitaan. Esitämme sitä kuitenkin hieman maltillisemmassa tahdissa ja ennen kaikkea hyvin erilaisista kohteista kuin hallitus. Korvaisimme mm. leikkaukset koulutuksesta ja pienituloisimmilta hakemalla rahoitusta siedettävämmistä kohteista, esimerkiksi pääomaverotusta järkeistämällä ja vähentämällä ympäristölle haitallisia tukia. Esitämme myös investointeja talouden kunnianhimoiseen uudistamiseen.

2.3 Täysistunnot

Käytin täysistunnoissa yhteensä 15 puheenvuoroa. Jonkin verran kävi niin, etten pitkästäkään keskustelussa kärkkymisestä ja puheenvuoron pyytämisestä huolimatta sitä saanut. Tämä on eduskunnassa normaalia. Usein kiinnostavimmissa keskusteluissa on paljon halukkaita puhujia ja yhden asian käsittelylle vain rajallisesti aikaa. En kadehdi puhemiehen tehtävää jakaa 200 suulaalle ihmiselle puheenvuoroja niin, että keskustelu etenisi järkevästi. Jos jäin itse puheenvuoroa vaille, pyrin usein ilmaisemaan asiani esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tai blogitekstinä.

Uutena edustajana keskityin jonkin verran myös seuraamaan salikeskustelua kuunteluoppilaana. Halusin oppia ensin eduskunnan debatointisäännöt ja toimintakulttuurin. Toisten kuunteleminen on myös itsessään tärkeä osa keskustelua.

Ensimmäinen puheenvuoroni liittyi hallitusohjelmaan. Kävin siinä läpi erilaisia vaihtoehtoja hallituksen esittämille leikkauksille. Totta on, että mikään tapa sopeuttaa taloutta ei ole kivuton ja helppo. Vaihtoehtojen joukosta pitäisi silti pystyä löytämään ne, jotka ovat siedettävimpiä ja kohtuullisimpia sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

Suullisella kyselytunnilla kysyin EU:n turvapaikanhakijoita koskevasta vastuunjaosta ja laillisista maahantulokeinoista. Koulutusvälikysymyksen lähetekeskustelussa esitin joukon vaihtoehtoja koulutusleikkauksille. Budjettikeskusteluissa kysyin ikääntyneiden huomioimisesta digitalisaatiohankkeissa, Tampereen ratikasta ja korjausvelan hoitamisesta uusien tiehankkeiden sijaan, tuloerojen vähentämisestä, turvapaikanhakijoiden mahdollisuudesta työhön hakuaikana ja perustulokokeilun määrärahoista. Hallituksen kärkihankkeita koskevassa keskustelussa pidin vihreiden ryhmäpuheenvuoron, jossa esitin eri kärkihankkeille vuoroin tukea ja kritiikkiä ja parantamisehdotuksia. Esitin myös vihreiden omat vaihtoehtoiset kärkipanostukset.

Lisäksi kysyin uusiutuvan energian tukijärjestelmän remontoimisesta. Käytin myös puoluetukea koskevan lakialoitteeni esittelypuheenvuoron, muistutin translain uudistamistarpeesta, peräänkuulutin kuntien yhdenvertaisia mahdollisuuksia järjestää päivähoito ja muistutin asedirektiivikeskustelussa aseiden nettikaupan yhteisten pelisääntöjen tarpeellisuudesta.

Sairauspoissaoloja minulle kertyi 11 täysistunnosta. Sairastin loppusyksystä flunssan ja kerran jouduin jäämään lapsen sairastumisen vuoksi kotiin. Joulukuussa minuun tarttui influenssa, jonka jälkitautina puhkesi keuhkokuume. Tämä aiheutti paljon poissaoloja kahdelta viimeiseltä eduskuntaviikolta. Runsas sairastelu harmitti tietenkin myös siksi, että niin moni työasia jäi sen takia hoitamatta ja moni tilaisuus meni ohi suun.

Ns. muita poissaoloja minulle kertyi kaksi: syyskuussa Tampereen kaupungin budjettineuvottelujen vuoksi ja kesäkuussa johtamani vihreiden puoluekokouksen vuoksi. Lisäksi olin poissa osasta istunnoista suoraan eduskuntatyöhön liittyviksi luettavista syistä, mm. Euroopan Neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa Strasbourgissa.

2.4 Puhetilaisuudet

Ihmisten kanssa yhteydessä oleminen on olennainen osa demokratiaa ja kansanedustajan työtä. Kansanvallassa meidän täytyy aktiivisesti kerätä näkemyksiä ihmisiltä siitä, miten lait ja valtion budjetti vaikuttavat eri ihmisten elämään ja miten niitä pitäisi parantaa. Tämän vuoksi haluan osallistua mm. erilaisiin puhetilaisuuksiin aina, kun vain esimerkiksi valiokuntien ja täysistuntojen aikataulut sallivat. Kansanedustajana osallistuin vuoden aikana 24 tilaisuuteen puhujana. Alkuvuonna ennen vaaleja olin apulaispormestarina ja/tai kansanedustajaehdokkaana äänessä yhteensä 39 eri tilaisuudessa. Tilaisuudet vaihtelivat pienimuotoisemmista, esimerkiksi vihreiden yhdistysten järjestämistä tilaisuuksista SuomiAreenan paneeleihin ja asiantuntija-alustuksiin mm. koulutus- ja kulttuuripolitiikasta.

2.5 Muu eduskuntatyö

Vihreä eduskuntaryhmä valitsi minut alkukesästä ensimmäiseksi varapuheenjohtajakseen. Outi Alanko-Kahiluoto jatkaa ryhmyrinämme ja toisena varapuheenjohtajana aloitti Krista Mikkonen. Puheenjohtajisto mm. valmistelee asiat ryhmän kokouksiin, edustaa ryhmää julkisuudessa, käy neuvotteluja muiden ryhmien kanssa ja ottaa vastaan erilaisia eduskuntaan tulevia lähetystöjä ryhmän puolesta.

Minut nimettiin vihreiden ainoaksi suomalaiseksi edustajaksi Euroopan Neuvoston Suomen valtuuskuntaan. Vuonna 1949 perustettu Euroopan neuvosto on Euroopan vanhin ja laajin poliittinen yhteistyöjärjestö, joka keskittyy erityisesti ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseen. Järjestön tärkeimmät toimielimet ovat ministerikomitea ja parlamentaarinen yleiskokous. Näistä jälkimmäinen, jäsenmaiden parlamentaarikoista koostuva yleiskokous tekee aloitteita ja antaa suosituksia. Se järjestetään neljästi vuodessa Strasbourgissa, ja lisäksi sen alaisuudessa toimii joukko eri komiteoita. Itse toimin jäsenenä vammaisasioiden ja inkluusion sekä vähemmistöjen oikeuksien komiteoissa ja varajäsenenä tasa-arvoasioiden ja syrjinnän vastaisessa komiteassa.

Euroopan Neuvoston yleiskokous kokoontui vaalien jälkeen kahdesti viikon mittaiseen kokoukseen Strasbourgissa. Jälkimmäiseen kokoukseen en päässyt lapseni syntymän vuoksi, mutta kesän yleiskokoukseen osallistuin ja käytin siellä myös puheenvuoron turvapaikkatilanteesta. Laitoin myös alulle säännöllisen eurooppalaisten vihreiden parlamentaarikkojen tapaamiset yleiskokousten yhteydessä. Saamme näin vaihdettua eri maiden kuulumisia ja näkemyksiä ihmisoikeustilanteesta vihreästä näkökulmasta.

Eduskunnan ollessa kesätauolla osallistuin MEP Heidi Hautalan kutsusta Euroopan vihreiden järjestämään TTIP-vapaakauppasopimusta koskevaan seminaariin Brysselissä.

Vuoden aikana minut nimettiin myös useisiin valtakunnallisiin neuvottelukuntiin nelivuotiskaudeksi: varajäseneksi Tasa-arvoasiain neuvottelukuntaan (TANE) sekä jäseneksi poliisiasiain neuvottelukuntaan ja etnisten suhteiden neuvottelukuntaan. Näistä vain TANE ehti kokoontua ennen vuodenvaihdetta. Olen jäsenenä myös eduskunnan rakennustoimikunnassa, mutta mm. kalenteripäällekkäisyyksien vuoksi en vielä päässyt osallistumaan kokouksiin.

Hieman ennen vuoden loppua minut nimettiin myös ensimmäiseksi varajäseneksi tiedustelulakien uusinnan parlamentaariseen seurantaryhmään ja jäseneksi parlamentaariseen Tulevaisuuden kunta -ohjausryhmään. Edustin vihreitä myös kansanedustajien ja kulttuuriväen välillä siltana toimivassa eduskunnan Arkadia-seurassa.

Oulussa pidettyä Vihreiden puoluekokousta johdin kesäkuussa jo neljännen kerran. Kokouksen johtaminen on työlästä, mutta myös erittäin palkitsevaa työtä. Iloitsimme hyvästä vaalituloksesta, valitsimme Ville Niinistön uudelleen puheenjohtajaksi, kävimme runsaasti poliittista keskustelua ja suunnittelimme reipasta, mutta ratkaisuhakuista oppositiopolitiikkaa. Vuoden lopulla vihreät nimesi minut myös liikennepoliittisen työryhmänsä puheenjohtajaksi.

Erikseen on myös syytä mainita kansanedustajan avustaja, jota ilman eduskuntatyö olisi merkittävästi hankalampaa. Minulla kävi onni, sillä sain rekrytoitua avustajakseni aiemmin vuosina 2008-2015 kansanedustaja Oras Tynkkysen avustajana toimineen Heikki Korpelan. Toimimme aikanaan jonkin aikaa samaan aikaankin Tynkkysen avustajina: Heikki Helsingissä ja minä maakunnassa. Avustaja paitsi vastaa monista eduskuntatyön rutiineista, myös tukee poliittista työskentelyä monin tavoin. Heikin ammattitaidosta on koko vihreälle ryhmälle suuresti apua. Kaupan päälle hän perehdytti minut nopeasti eduskuntatalon arkeen.

3. Tampere

Olen toiminut Tampereen kaupunginvaltuustossa vuodesta 2005 alkaen, ensin ensimmäisenä varavaltuutettuna ja nyt toista kautta varsinaisena valtuutettuna. Tampereen kunnallispolitiikka on aika railakasta, mutta kaupungin pormestariryhmät ovat saaneet kaupungin pidettyä pinnalla jatkuvista talouden haasteista huolimatta. Kunnallispoliittinen vuosi oli eduskuntavaalien takia hieman tavanomaista vaisumpi: vaikeat päätökset, kuten päätös kunnallisveroprosentin korottamisesta, oli tehty jo aiemmin.

Kevään valtuustoja leimasikin korostettu maltillisuus – ehkä sen vuoksi, ettei vaalikohinaa haluttu tuoda kunnallispolitiikkaan. Olivathan esimerkiksi kaikki neljä apulaispormestaria ehdolla eduskuntaan. Tampereen pormestariryhmistä kolme neljästä on nyt valtakunnanpolitiikassa oppositiossa. Vaikka kunnallisen ja kansallisen tason päätöksenteko on hyvä pitää osin erillään, on esimerkiksi hallituksen leikkauspolitiikkaan liittyviä jännitteitä näkynyt Tampereellakin. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen leikkaukset torjuttiin Tampereella yhdellä äänellä, kun asiasta ei saatu yksimielisyyttä. Kokonaisuutena kaupungin päätöksenteko on kuitenkin toiminut vakaasti ja hyvässä yhteishengessä keskustellen.

3.1 Apulaispormestari

Toimin Tampereen osaamis-, elinkeino- ja sivistyspalvelujen apulaispormestarina muodollisesti joulukuusta 2011, käytännössä jo kesästä 2011 alkaen. Viimeisenä keväänäni apulaispormestarina suuria päätöksiä ei tullut eteen, sillä kaupungin päätöksenteon tärkeimmät ajat ajoittuvat touko-marraskuulle, jolloin kaupungin talousarviota valmistellaan. Olin myös eduskuntavaalien vuoksi muutaman viikon vuosilomalla.

Apulaispormestarin tehtävä on kokopäiväinen luottamustoimi, enkä voinut jatkaa siinä tultuani valituksi eduskuntaan. Valtuusto vapautti minut apulaispormestarin tehtävistä toukokuussa. Vajaat neljä vuotta suurehkon kaupungin johdossa olivat opettavaisia ja mielenkiintoisia. Eniten kaipaan apulaispormestarin työhön sisältyneitä kansainvälisiä tehtäviä, mukavia työkavereita ja mahdollisuutta vaikuttaa kotikaupungin asioihin hyvinkin yksityiskohtaisella ja konkreettisella tasolla. Vähiten kaipaan työn epäsäännöllisyyttä – kansanedustajan työssä on kuitenkin tietty lukujärjestys, jota noudattaa – ja Tampereelle tyypillistä loputtoman tuntuista riitelyä paikallisista ikuisuuskysymyksistä, jotka jätän nyt kohteliaisuuttani mainitsematta.

Vuodesta 2008 alkanut talouden taantuma on heijastunut Tampereelle voimakkaasti. Koska vastasin esimerkiksi työllisyydenhoidosta, tilanne näkyi työssäni hyvin konkreettisesti. Kaudellani toteutettiin merkittäviä ja haastavia säästöjä paitsi koko kaupungin tasolla, myös omilla vastuualueillani. Pyrin kuitenkin tekemään työni siten, että vaikeat säästöt saataisiin edes toteutettua niin, että samalla saataisiin aikaan myös uusia hyviä asioita. Politiikka on joukkuepeliä. Konkreettisina jälkinä apulaispormestarikaudestani uskallan silti mainita ainakin Tampereen maauimalan, Näsilinnan kunnostamisen ja avaamisen yleisölle, Taidemuseon Muumilaaksolle tulevat uudet tilat, Tampere Filharmonian toiminnan turvaamisen, lukioverkon kehittämisen ja Hatanpään lukion säilyttämisen sekä kaupungin kulttuuri- ja vapaa-aikapolitiikan painopisteen muuttumisen omaan tekemiseen kannustavaksi.

Muita erityisen tärkeitä asioita apulaispormestarikaudellani olivat mm. kirjastojen toiminnan turvaaminen, tapahtumien lisääminen kaupungissa, uusien kulttuurin muotojen tukeminen ja kaupungin avustusjärjestelmän asteittainen uusiminen.

Apulaispormestarin työ toi arvokasta kokemusta paitsi siitä miten kuntatalous ja kaupunki toimivat, myös siitä miten palveluita järjestetään ja miten myös valtion toiminta heijastuu kuntiin. Tästä kokemuksesta on ollut minulle jo nyt suuri hyöty eduskuntatyössä.

3.2 Kaupunginvaltuutettu

Toimin vuodesta 2009 vuoden 2015 eduskuntavaaleihin asti valtuustoryhmäni puheenjohtajana. Tultuani valituksi eduskuntaan erosin myös puheenjohtajan tehtävistä, mutta jatkoin ryhmän toisena varapuheenjohtajana. Vihreää valtuustoryhmää johtaa nyt myös apulaispormestarina seuraajakseni noussut Anna-Kaisa Heinämäki, ja ensimmäisenä varapuheenjohtajana toimii Jaakko Mustakallio. Tampereen vihreän valtuustoryhmän oman koosteen vuoden saavutuksista voi lukea Tampereen vihreiden sivuilla.

Olemme suosineet valtuustossa ryhmäaloitteita. Ryhmämme jätti vuoden aikana seuraavat yhteiset aloitteet:

Olin paikalla 12/13 kokouksessa. Elokuussa olin poissa, koska lapsemme sattui syntymään valtuustopäivänä. Perheemme sai kuulemma onnitteluaplodit, vaikka en paikalla ollutkaan. Myöhästyin kahdesta kokouksesta työkiireiden vuoksi. Perhe- ja työsyistä poistuin kuudesta kokouksesta ennen niiden päättymistä, yleensä klo 20 maissa illalla.

Kaupungin pöytäkirjatietojen perusteella käytin valtuustossa yhdeksän puheenvuoroa. Aiheita olivat kaupunginhallituksen vaali, aloite ”kaupunkiveroksi”, ostolaskujen julkaiseminen, ero apulaispormestarin tehtävistä, tarkastuslautakunnan arviointikertomus, raitiotiehankkeen jakaminen osiin ja hankkeen aikataulu, kantakaupungin yleiskaava ja kaupungin talousarvio.

3.3 Muut

Toimin Tampereella lisäksi Näsinkulman Klubitalon neuvoa-antavassa johtokunnassa, Hermia Groupin ja Innovaatio Oy Uuden Tehtaan sekä Postimuseosäätiön hallituksessa. Kävin valtuutetun ominaisuudessa myös tekemässä työvuoron Koukkuniemen vanhainkodin tehostetussa palveluasumisessa.

4. Viestintä

 

4.1 Sosiaalinen media

Sosiaalisista medioista käytän eniten Facebookia ja Twitteriä. Käytössäni on myös julkinen Instagram-tili. Facebookin poliitikkosivuani päivitän maltillisesti: en yleensä päivittäin, vaan lähinnä mikäli on jotain mielestäni riittävän painavaa sanottavaa. Ns. henkilökohtainen Facebook-profiilini on vähemmän poliittinen, vaikka teen sinnekin julkisia päivityksiä, joita voi seurata. Twitteriä päivitän aktiivisemmin, usein myös esimerkiksi valtuuston kokousten tai täysistuntojen aikana. Twitterissä otan kantaa useampiin kysymyksiin ja nopeammalla tahdilla. Päivityksiäni on myös silloin tällöin päätynyt lehtiin. Tyypillinen nykyisen sosiaalisen median riesa ovat erilaiset trollit eli ihmiset, jotka pyrkivät ainoastaan tahallaan häiriköimään keskustelua. Itsekin olen joutunut moderoimaan joukon röllejä Twitterissä. Ns. poliittinen vihapuhe on puhututtanut viime aikoina paljon. Olen saanut sitä osakseni jonkin verran, mutta ehkä kuitenkin aika maltillisesti. Suurin osa ihmisten yhteydenotoista on asiallisia. Pyrin vastaamaan kaikkiin saamiini henkilökohtaisiin palautteisiin. Erityisesti sähköposteihin vastaaminen ei käytännössä aina ole mahdollista viestien suuren määrän takia.

Vaalien alla ehdokas käy läpi monenlaisia tunteita. Erityisesti sosiaalisissa medioissa saadut positiiviset palautteet äänestäjiltä ovat jääneet mieleen vuoden kohokohtina. Äänestäjät ovat myös tuoneet tietooni useita tärkeitä asioita, joita en välttämättä olisi muuten huomannut. Toivonkin, että yhteydenpito jatkuu aktiivisena.

4.2 Kirjoitukset

Mielipidekirjoituksia ja kolumneja tein vuoden aikana 10 kappaletta:

Blogitekstejä julkaisin omilla sivuillani vuoden aikana yhteensä 28 kappaletta. Mukana oli myös kaksi vieraskynäkirjoitusta.

  • 14.1. Liikkumattomuuden kova hinta
  • 20.1. Hälyttävään työttömyystilanteeseen puututtava
  • 28.1. Tampereen kaupungin tiedote: työllisyyspaketilla leikattiin työttömyyden kasvua
  • 12.2. Politiikalla lisäpotkua peliteollisuuteen
  • 5.3. Sote-maakunta suorilla vaaleilla kiitos!
  • 10.3. Paperittomien terveydenhuollolla ei saa pelata!
  • 18.3. Vieraskynässä Rosa Meriläinen: Nuorta ei voi auttaa ilman kunnioitusta
  • 26.3. Korkeakoulutettujen työttömyyteen on puututtava
  • 27.3. Vieraskynässä Saara Henriksson: Ei ainoastaan leipää
  • 2.4. Urkintalaki on tarpeeton
  • 27.4. Avustajaksi eduskuntaan Heikki Korpela
  • 21.5. Hallinto- ja tulevaisuusvaliokunta kutsuvat
  • 27.5. Hallitusohjelma: 7 kehitysideaa tulevalle hallitukselle
  • 2.6. Puhe hallitusohjelman eduskuntakäsittelyssä
  • 11.6. Olli-Poika Parviainen vihreän eduskuntaryhmän varapuheenjohtajaksi
  • 8.7. Onko reilumpi vapaakauppadiili mahdollinen?
  • 2.9. Olisiko aika neuvotella VR:n sopimus uusiksi?
  • 8.9. Kirjallinen kysymys henkilöjunaliikenteen palvelutason turvaamisesta
  • 11.9. Vapaaehtoinen vastuunjako ei riitä
  • 13.9. Pirkanmaan 6. triennaalin avajaispuhe
  • 22.9. Koulutusleikkauksille on paljon vaihtoehtoja
  • 30.9. Reilumpi kilpailukykypaketti
  • 7.10. Ryhmäpuhe kärkihankkeista: Suomi pystyy parempaan
  • 14.10. Puhe eduskunnan ajankohtaiskeskustelussa rasismista Suomessa
  • 23.10. Kirjallinen kysymys lainvalmistelun avoimuudesta ja hyvästä hallinnosta
  • 5.11. Lakialoitteen esittelypuheenvuoro: demokraattisempi puoluetuki
  • 28.11. Hallintarekisteri ja ministeriön viestinnänhallinta

Lisäksi kirjoitin Vihreään blogiin keskimäärin yhden tekstin kuukaudessa:

  • 10.4. Reilu ei leikkaa perusturvaa
  • 25.5. Hyvä amis ei synny opintoja lyhentämällä
  • 12.6. Hallituksen rivit natisivat, kun piti vastata ihmisten hätään
  • 25.6. Eurooppa tarvitsee yhteisen vastauksen Välimeren kriisiin
  • 19.8. Vähemmän öljyä, enemmän koulutusta
  • 15.9. Koulutusleikkaukset torjuttava!
  • 7.10. Suomi pystyy parempaan
  • 22.10. Avoimuuden avulla parempia lakeja
  • 11.11. Lailliset maahantulon keinot vähentäisivät rikollisuutta ja kärsimystä
  • 8.12. Ei unohdeta ihmisiä prosessien takana

Annoin myös haastatteluja ja taustahaastatteluja medialle. Tärkein lehtikanava oli edelleen kotimaakuntani Aamulehti, joka teki vuoden aikana useita uutisia Pirkanmaan kansanedustajista niin verkkoon kuin printtiinkin. Vaali-iltana Aamulehti uutisoi twitterini hiljentyneen jännityksestä ja lähettivät toimittajankin paikalle kyselemään tunnelmia vaalivalvojaisiimme. Radio Fun Tampere -kanavalle kävin juttelemassa yrittäjyydestä ja LP-levyistä. YLE Tampere haastatteli minua hallituskriisistä ja mm. Postin tulevaisuudesta. Ilta-Sanomille pääsin kommentoimaan pääministeri Sipilän suoraa TV-puhetta. Iltalehti kirjoitti lamavuosieni lapsuudesta ja konkurssista, jonka teimme viime vuosikymmenellä nuorina yrittäjinä. Vihreä Lanka teki minusta laajahkon henkilöjutun ja uutisoi tekemisistäni muutenkin jonkin verran. Helsingin Sanomien NYT teki laajan jutun videopelejä harrastavista kansanedustajista ja pääsin kertomaan peliharrastuksestani. Jutusta ja erityisesti Civilizationin pelaamisestani väännettiin vitsiä myös YleLeaksissa.

Televisioon en eduskunnan kyselytunteja lukuun ottamatta muuten päässyt, mutta läheltä piti: minun piti parikin kertaa päästä A-Studioon keskustelemaan turvapaikkapolitiikasta, mutta politiikan ajankohtaiset aiheet jyräsivät kahdesti aiheen yli. Kun lopulta soitto vuoden viimeiseen lähetykseen tuli, olin kotona keuhkokuumeessa enkä voinut osallistua. Harmitti vietävästi, mutta uskon että tilaisuuksia vielä tulee. Hieman vastaavasti jouduin kieltäytymään keuhkokuumeen vuoksi Helsingin Sanomien uusista edustajista laadittavasta juttusarjasta vuodenvaihteessa.

5. Vaalit

Sain eduskuntavaaleissa 4 437 ääntä ja pääsin eduskuntaan vihreiden toisena kansanedustajana Pirkanmaalta. Kyseessä olivat toiset eduskuntavaalini. Eniten sain ääniä Tampereelta (3 472) ja sen jälkeen Tampereen kehyskunnista ja muualta Pirkanmaalta. Vain Suomen perussuomalaisimmaksi kunnaksi tituleeratussa Kihniössä jäin nollaan ääneen. Esimerkiksi vihreiden vahvoilla kannatusalueilla Tampereen Kalevassa ja Tammelassa vihreät oli suosituin puolue ja olin kolmanneksi suosituin ehdokas. Vihreiden kannatus Tampereella oli 15 % ja koko Pirkanmaalla 10,3 %.

Vaaliteemojani olivat työ ja hyvinvointi, koulutus ja luovuus sekä ilmasto ja tulevaisuus. Teemojen alla oli useita alateemoja. Vaaliteemoihini voi edelleen tutustua vaalisivuillani.

Vaalibudjettini oli 25 628,14 euroa. Tästä omaa rahaa oli 8 993,86 euroa, ottamaani vaalilainaa 10 000 euroa ja yksityishenkilöiden antamia lahjoituksia 6 634,28 euroa. Vaalirahoitukseni oli täysin avointa ja tein siitä myös vapaaehtoisen ennakkoilmoituksen. Suurimmat kulut vaalikampanjassa syntyivät ulkomainonnasta, sillä käytössämme oli mm. bussinperiä ja istuinselkämyksiä. Toiseksi eniten rahaa paloi lehtimainontaan. Satsasimme myös esitteisiin ja verkkomainontaan. Teimme myös kahdeksan vaalivideota Youtubeen. Käytössämme oli lisäksi monia odottamattomiakin kampanjakeinoja vaalipolkupyöristä kampanjakoiriin. Hieman perinteisempien kampanjointitapojen joukosta voisi mainita esimerkiksi ”tupaillan”, luentotilaisuuden aurinkoenergian mahdollisuuksissa kotona ja mökillä.

Palkattuna kampanjapäällikkönäni toimi Tuure Pitkänen, joka oli aiemmin tehnyt hyvää työtä mm. Oras Tynkkysen eurovaali- ja eduskuntavaalikampanjoissa. Tuuren apu oli korvaamatonta, kiitos siitä!

Sain myös apua lukuisilta muilta ihmisiltä, enkä varmasti olisi päässyt läpi ilman aktiivista tukiryhmääni ja kaikkia niitä aiemmin tuntemattomiakin ihmisiä, jotka tarjoutuivat auttamaan. Monet ottivat mainoksiani työpaikoilleen, mainostivat minua sosiaalisissa medioissa ja tekivät muuta tärkeää työtä.

Vaalit ovat ehdokkaalle melkoinen koettelemus, erityisesti jos panokset ja riskit ovat korkeat. Vaalitulos vetääkin edelleen nöyräksi ja olen äärimmäisen kiitollinen kaikille teille, jotka teitte vaalituloksesta mahdollisen. Kiitos jokaisesta äänestä ja kaikesta tuesta!

6. Vuoden 2015 saldo ja tuleva vuosi

Vuosi 2015 oli tähänastisen elämäni hektisin. Eduskuntavaalit olivat pääosassa koko alkuvuoden ja huipentuivat unelman toteutumiseen vaali-iltana. Eduskuntatyö lähti nopeasti käyntiin isolla vaihteella, ja pöytä Tampereella piti siivota nopeasti. Eduskuntavuosi oli kuitenkin vaalien vuoksi vajaa. Esimerkiksi valiokuntatyö käynnistyi kunnolla vasta hallituksen muodostamisen jälkeen. Ensimmäiseen eduskuntavuoteen liittyy poikkeuksellisen paljon uuden opettelua.

Eräs sivujuonne arjessani liittyy opintoihin: olen ollut kirjoilla yliopistolla jo liian kauan. Nousin apulaispormestariksi toiseen tutkintoon tähtäävien opintojeni ollessa kesken, ja sen jälkeen opinnot ovat edenneet lähinnä lomakausina. Kuluneenakin kesänä käytin lomani kirjatentteihin ja sain opintoni niin pitkälle, että enää pitäisi vain hioa gradu valmiiksi ja tehdä kaksi kirjatenttiä.

Opinnot vievät väistämättä aikaa jostain muusta. Voinee ajatella, että niihinkin kulutetun ajan olisi voinut käyttää poliittiseen vaikuttamiseen. Toisaalta opinnot myös tukevat työtäni jo nyt ja toivon, että jatkossa tietävämpänä ja osaavampana olen myös parempi poliitikko. Töiden ja opintojen välillä vaihtelu on myös omalla tavallaan virkistävää ja palauttavaa, ei vain kuluttavaa. Joudun vielä jonkin aikaa hoitamaan myös opintojani, jotta saan ne nopeasti alta pois.

Toinen suuri mullistus vuoden aikana oli perheenlisäys. Meillä oli jo entuudestaan kaksivuotias lapsi. Vauvan syntymä yhdistettynä toisella paikkakunnalla olevaan työhöni on vaatinut perheeltämme venymistä. Minulla on asunto Helsingissä, mutta perhesyistä olen ollut Tampereella niin paljon kuin mahdollista. Tämä tarkoittaa, ettei minua näy aivan kaikissa kansanedustajille järjestettävissä riennoissa ja sinänsä mielenkiintoisissa tilaisuuksissa, jotka ovat yleensä Helsingissä.

Loppuvuoden vakavampi sairastuminen häiritsi jonkin verran työskentelyäni, mutta tätä kirjoittaessani olen onneksi jo pitkälti toipunut. Sairastumisen hinnaksi työn kannalta jäänevät poissaolot täysistunnoista, valiokunnista ja erinäisistä tapaamisista sekä muutamista mediahaastatteluista. Toinen vähäisempi seuraus on tämän vuosikertomuksen hienoinen viivästyminen. Onnekseni suomalainen terveydenhoito on niin korkeatasoista, että tämän pahempaa dramatiikkaa ei keuhkokuumeestakaan seurannut.

Vihreiden kannatus näyttää gallupien mukaan toistaiseksi nousseen selvästi vaalitulosta paremmalle tasolle. Mikäli vaalit järjestettäisiin nyt, saisimme eräiden arvioiden mukaan noin 20–22 kansanedustajaa nykyisen viidentoista sijaan. Vihreä ryhmä on mielestäni saanut tuotua esiin vaihtoehtoja hallituksen politiikalle. Kohonneiden galluplukujen edessä on syytä olla nöyrä ja kiitollinen. Seuraaviin vaaleihin asti vaikuttaminen tapahtuu nykyisillä paikkamäärillä. Suomessa saavutukset edellyttävät joka tapauksessa aina yhteistyötä muiden kanssa.

Oppositiossa ei kannata vain huudella, vaan nimenomaan esittää erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja, jotta äänestäjät voivat arvioida eri vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuutta ja toimivuutta. Politiikka on ennen muuta ryhmätyötä. Oppositiostakin voi vaikuttaa, jos siihen löytyy halua ja kärsivällisyyttä. Esimerkiksi valiokunnissa on mahdollista saada läpi itselleen tärkeitä muutoksia. Se edellyttää valmiutta kunnioittavaan ja hyvähenkiseen dialogiin hallituspuolueiden edustajien kanssa silloinkin, kun monista asioista ollaan eri mieltä.

Vuonna 2016 aion jatkaa työtäni vuoroin rakentavalla ja vuoroin kriittisellä otteella. Valtiopäivätoimia aion laatia enemmän myös omien vaaliteemojeni pohjalta: ensimmäisenä vuonna tein niitä pitkälti reaktioina päivänpolttaviin kysymyksiin.

Neuvotteleminen ja yhteisten nimittäjien hakeminen on uskoakseni minulle ominaista. Aionkin tavata hallituspuolueiden edustajia, esittää toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja ja rakentaa sellaista luottamusta, jonka avulla on pidemmällä aikavälillä mahdollista saada myös konkreettisia tuloksia yhdessä aikaan.

Hallitukset tulevat ja menevät. Politiikan on hyvä olla siten johdonmukaista, että sitä pystyy sovussa itsensä kanssa jatkamaan siirtyessään oppositiosta hallitukseen tai päinvastoin. Se ei tarkoita, ettei oppositiopolitiikka voisi olla myös räväkkää, jos siihen on syytä – ja nyt, jos koskaan, siihen on syytä.

Henkilökohtaisesti vuosi on tuntunut poikkeukselliselta. Laveammin tarkasteltuna kyseessä taitaa sittenkin olla aika tyypillinen yksittäisen oppositiopuolueen kansanedustajan vuosi. Tästä on hyvä jatkaa. Odotan jo innolla tämän vuoden koitoksia!

Tampereella 4.1.2016

Olli-Poika Parviainen

050 513 2005

Related Articles
Heikki Saxén: Olli-Poika on ääni tietoturvallisemman Suomen puolesta
Hassi & Parviainen: Perustulo ansaitsee kunnon kokeilun
Kelan valvonta herättää kysymyksiä

Theme: Illdy. © Olli-Poika Parviainen 2021