Eduskunnan puhemiehelle
Kansaneläkelaitos maksaa korvauksia yksityisen terveydenhuollon palveluista sekä yksityisen palveluntarjoajan toteuttamista työterveyspalveluista. Työterveyspalveluiden osalta korvaus yksityisen palveluntarjoajan toteuttamasta palvelusta on 50 % Kelan hyväksymistä enimmäiskustannuksista, ennaltaehkäisevän toiminnan osalta tietyillä ehdoilla 60 %. Vuositasolla suurin korvattava summa työntekijää kohti voi olla 228,75 euroa. Yksityisen kansalaisen terveyspalvelujen Kela-korvaus on määritelty Kelan taksoissa palveluiden mukaan.
Sairausvakuutuslain mukaan sairaanhoidosta aiheutuneet kustannukset korvataan siltä osin kuin hoito tarpeettomia kustannuksia välttäen, vakuutetun terveydentilaa kuitenkaan vaarantamatta, olisi tullut vakuutetulle maksamaan. Työnantajalle maksettavien korvausten perusteena laissa korostetaan paitsi korvattavien kustannusten tarpeellisuutta myös niiden kohtuullisuutta.
Yksi osa terveydenhuollon palvelua ovat erilaiset laboratorio- ja kuvantamispalvelut. Suomessa on toistuvasti hämmästelty yksityisten terveyspalvelujen hinnoittelua laboratoriotutkimusten ja kuvantamisen osalta.
Vuonna 2013 Kuntalehti selvitti, että yksityisen yrityksen perimät hinnat laboratoriotutkimuksista voivat olla jopa 24-kertaiset julkisessa omistuksessa olevan toimijan hintoihin nähden. Ylen Kuningaskuluttaja selvitti vuonna 2014, että palvelun hintaero saattoi halvimman ja kalleimman yksityisen yrityksen välillä olla lähes nelinkertainen. Aamulehden vuonna 2018 tekemän katsauksen mukaan hintaerot ovat edelleen samansuuruisia ja merkittäviä. Myös kuvantamisen osalta hintaerot ovat merkittäviä. Yksityisen yrityksen tarjoamana esimerkiksi magneettikuva voi olla useita satoja euroja julkista sairaalaa kalliimpi. Myös keskinäiset erot yksityisten yritysten hinnoittelussa ovat merkittäviä.
Vaikuttaa siis siltä, että yksityisen terveydenhuollon myymien tutkimuspalveluiden hinnassa on merkittävä määrä tuottoa sisäänrakennettuna. Samaan aikaan yksityinen terveydenhuolto vaikuttaa olevan Suomessakin varsin kannattavaa liiketoimintaa. Vuoden 2017 osalta liikevoitot olivat esimerkiksi Terveystalolla 28,2 miljoonaa euroa, Mehiläisellä 59,4 miljoonaa euroa ja Pihlajalinnalla 19,1 miljoonaa euroa. Asiasta yhteiskunnallisesti merkittävän tekee se, että tutkimuspalveluita joiden hinnat ovat moninkertaiset julkiseen terveydenhuoltoon verrattuna rahoitetaan osittain myös julkisin varoin. Verorahoista maksettavien korvausten on tarkoitus kustantaa tarpeellisia toimenpiteitä, ei suuria maksuja. Ylihinnoiteltujen palveluiden korvaaminen myös kannustaa pitämään hintoja tarpeettoman korkealla ja näyttää ylikompensaatiolta. On syytä tarkastella sitä, kuinka paljon julkista rahaa kanavoituu yksityisille yrityksille esimerkiksi ylihinnoiteltujen laboratoriopalveluiden kautta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Kuinka suurilla summilla vuodessa Kansaneläkelaitos korvaa työterveyshoidon laboratorio- ja kuvantamispalveluja,
ja onko hallitus aikeissa selvittää keinoja, joilla laboratorio- ja kuvantamispalveluista maksettavat korvaukset saataisiin lain edellyttämällä tavalla vastaamaan tarpeellisia ja kohtuullisia kustannuksia sen asemesta, että korvaukset tällä hetkellä perustuvat potilailta ja työnantajilta perittäviin täysin kohtuuttomiin maksuihin?
Helsingissä 4.1.2019
Olli-Poika Parviainen /vihr