Tampereen museoiden tilakysymysten ympärillä soutaminen ja huopaaminen jatkuu. Kirjoitin asiasta viime kesänä. Mikään ei näytä tämän jälkeen muuttuneen.
Aamulehti järjesti eilen keskustelun Tampereen museoiden tilaratkaisuista. Pääosin iäkkäistä taiteen ystävistä ja alan harrastajista koostunut yleisö arvosteli kaupunkia värikkäästi lupausten rikkomisesta ja taiteen laiminlyönnistä, koska Tampereen taidemuseo, Sara Hildénin taidemuseo ja Muumimuseo eivät ole saaneet uusia rakennuksia. ”Yksinäinen muumipatsas sateessa marraskuussa” kuvastaa yleisökommentin mukaan Taiteen tilaa Tampereella.
Olen samaa mieltä siitä, että taidemuseoillamme on ilmeisiä tilatarpeita ja, että kaupunki on ollut harmillisen passiivinen menneisyydessä. Nyt tarvitaan kuitenkin yhteen hiileen puhaltamista osaoptimoinnin sijaan. Tätä työtä kokonaisratkaisun löytämiseksi taidemuseoiden tilakysymyksiin teen ja olen tehnyt määrätietoisesti.
Yleisöpuheenvuorojen mukaan ”kaupungissa ei ole galleriatoimintaa” (?) eikä taidetta ylipäätään tueta. Verorahaa käytetään Tampereellakin miljoonia taiteen ja taidemuseoiden suoraan tukemiseen joten väite on varsin erikoinen. Sara Hildénin taidemuseo saa sivistys- ja elämänlaatupalvelujen lautakunnalta 1,685 ja Tampereen taidemuseo 2,417 miljooonaa euroa vuosittaista suoraa rahoitusta. Näiden päälle tulevat vielä taiteen muut tuet.
Uusina päätöksinä kaupunki päätti tällä viikolla investoida esityksestäni viisi miljoonaa euroa Näsilinnan remontointiin mm. museokäyttöä varten ja taannoin valmistuneeseen taidemuseoiden kokoelmakeskukseen Ruskossa investoitiin 14 miljoonaa euroa. Nämä olivat yleisötilaisuudessa yhtä tyhjän kanssa, koska ne eivät ole nimenomaan taidemuseoita. Kokoelmakeskus tosin on taidemuseoille kriittisen tärkeä, mutta siihenkin kohdistui kritiikkiä koska kaikki teokset eivät ole esillä.
Illan ehkä ylimielisin kommentti liittyi Tampereen historiaan työväenkaupunkina. Tämä kuulemma selittää ”miksi kulttuuria ei edelleenkään arvosteta”. Näinköhän on? Taide ja kulttuuri vain varttuneen ja ”valistuneen” ei-työväen etuoikeuksina? Tällainen ajattelu on mautonta elitismiä eikä kuulu tälle vuosituhannelle.
Yleisö oli riitaista myös keskenään. Sara Hildénin taidemuseolle, Muumimuseolle ja Tampereen taidemuseon muulle toiminnalle oli kaikille omat tukijansa ja oma suosikki piti tietenkin saada investointijonoon ensimmäiseksi hinnalla millä hyvänsä. Tämä kampitustaktiikka on yksi varmasti syy siihen, miksi museoverkkokeskustelu junnaa paikallaan.
Yksi halusi Sara Hildénin museon keskustaan, Toinen museokeskittymän mihin tahansa paitsi esitettyyn Onkiniemeen, kolmas Muumit Särkänniemeen ja neljäs muumeille oman talon mahdollisimman kauas Särkänniemestä. Viides halusi siirtää Särkänniemen kokonaan pois museoiden tieltä ja ties mitä muuta. Kaupungin taloustilanne ja kunnallisverovaikutukset kuitattiin epäolennaisiksi.
Euroista puhuttaessa yleisö esitti lähemmäs sata miljoonaa euroa investoitavaksi välittömästi uusiin museorakennuksiin ja arvosteli voimakkaasti esimerkiksi Tipotien uutta sosiaali- ja terveysasemaa jonka sijaan olisi pitänyt rakentaa museo eikä mitään ”palatsia” neuvoloille ja hyvinvoinnille ym.
Korostin edelleen perusviestiäni siitä, että museoiden tilakysymyksissä tarvitaan myös joustavuutta koska yksittäisen kohteen kannalta paras ratkaisu ei välttämättä ole kokonaisuuden kannalta toteutuskelpoisin. Erityisesti kun huomioitavia muuttujia on näinkin paljon. Tämä kuitattiin pään pudistelulla ja välihuudolla ”ei kompromisseja”.
Keskustelu korosti myös taiteen kentän sukupolvieroja: varttuneempi väki vaatii aggressiivisesti seiniä ja suoraa julkista tukea myös taiteen edunvalvontaan, kun nuorempi polvi tekee itse ja mikäli seiniä ei ole, kehitetään seinättömyydestäkin valtti ottamalla vaikka hukkatilaa käyttöön ja kyseenalaistamalla vanhoja rakenteita.
Kaupungilla on joka tapauksessa sitova tavoite tehdä museoverkosta päätökset vuoden 2014 aikana. Julkinen keskustelu on tarpeen, nyt osaoptimoinnin tavoittelu ja fanaattinen keskustelu uhkaa monimutkaistaa asioita liikaa.
Valtuuston on kyettävä tekemään ensi vuonna päätökset museoiden tilaratkaisuista, vaikka sitten äänestää päräyttämällä jos ei muuten. Selvää on, että kaikkia ei tässä asiassa voida ikinä miellyttää riittävästi. Ehkä kevät koittaa sille yksinäiselle muumipatsaallekin vielä.
ps. kävin tänään viemässä kaupungin tervehdyksen Työväenmuseo Werstaan 20-vuotisjuhlaan, jossa Tampereen museoverkkokeskustelua ihmeteltiin. Esimerkiksi Suomen museoliiton pääsihteeri totesi Tampereen investoivan merkittävästi kulttuuriin ja museoihin ja Museoviraston pääjohtaja kertoi myös Tampereen olevan vetovoimainen museokaupunki.