Rantaväylän tunnelista ja Ranta-Tampellasta on tullut kokoaan suurempi symboli- ja arvovaltakysymys. Asiaan liittyvä keskustelu on latautunutta ja paikoitellen myös asiatonta.
Asiasta päätetään näillä näkymin lopullisesti kaupunginvaltuustossa 16.9. Kaupunginhallituksessa myönteinen kanta voitti niukasti, mutta siitä ei voi erilaisten voimasuhteiden vuoksi päätellä valtuuston kantaa.
Rantaväylän tunneli on kallis, mutta kaupungin osuus ei ole lähelläkään esimerkiksi Vuoreksen kaupunginosan kustannuksia. Ylipäänsä julkisessa keskustelussa on päässyt unohtumaan, että Tampereella on tehty ja tehdään koko ajan monia muita merkittäviä investointeja joista ei juurikaan käydä keskustelua huomion ja hermoilun keskittyessä tunneliin.
Vuoreksen kaupunginosaan siis investoidaan yli 220 miljoonaa euroa ilman sen suurempaa julkista keskustelua. Muina esimerkkeinä keskusjätevedenpuhdistamon hintalappu on 190 miljoonaa euroa ja Koukkuniemen parannusinvestoinnit maksavat yli 100 miljoonaa euroa.
Väestömäärän arvioidaan kasvavan kaupunkiseudullamme 90 000 ihmisellä vuoteen 2030 mennessä ja asuntoja kannattaa rakentaa myös kantakaupunkiin, jossa on helpompi toteuttaa kestävää kehitystä ja jossa on valmista infrastuktuuria hyödynnettäväksi toisin kuin vaikkapa uusissa lähiöissä. Mielestämme Näsijärven ranta-alueen vapauttaminen autoilta osaksi ihmisten kaupunkikeskustaa on hyvä asia. Tunnelihanke lisäisi myös Särkänniemen ja Onkiniemen alueiden saavutettavuutta.
Ainakin tähän asti pitkä tunneli on ollut toimiva kompromissi, johon myös valtio on 60 miljoonalla eurolla sitoutunut. Siinä on haettu sellaista kohtuuhintaista ratkaisua, jolla ranta-alue saadaan vapautettua ihmisten käyttöön ja liikenne kohtuullisen sujuvaksi kaikilla kulkumuodoilla.
Myös taloudellinen taantuma ja Tampereen kehno työllisyystilanne puoltavat tunnelin toteutusta.
Tavoitteemme on nostaa joukkoliikenteen kulkumuoto-osuutta edelleen ja varmistaa sujuva joukkoliikenne kaupunkiseudun kasvaessa. Autoilun kulkumuoto-osuuden vähentäminen on välttämätöntä jotta liikennejärjestelmä ei mene tukkoon. On kuitenkin tosiasia, että väestönkasvu tuo mukanaan myös uusia autoilijoita. Meidän on varmistettava liikenteen jonkinasteinen sujuvuus mutta ehkäistävä samalla sen kohtuutonta kasvua. Siksi meidän on fiksun kaupunkisuunnittelun lisäksi investoitava esimerkiksi raitiotiehen ja bussiliikenteen kehittämiseen, jotka eivät ole millään tavalla vastakkaisia tunnelin ja Ranta-Tampellan kehittämiseen nähden.
Suurissa hankkeissa on mietittävä paitsi sitä mitä itse pitää parhaana, myös sitä mikä on toteutuskelpoista ja minkä taakse saadaan enemmistö. Esimerkiksi Aamulehden gallupissa 1.9. uutisoitu enemmistö tunnelia vastaan ei tarkoita enemmistöä minkään yksittäisen vaihtoehdon puolesta. Alueen jättäminen nykyiseksi nollavaihtoehdon mukaisesti taas ei ole edullinen ratkaisu kaupungille eikä tavoitteillemme.
Vaihtoehtoisissa esityksissä on tähän asti ollut jokin radikaali heikkous ja useimmat niistä ovat perustuneet autoilun merkittävään tukemiseen. Hanketta on viety eteenpäin yli vuosikymmenen ajan. Hätäjarrun käyttö tässä kohtaa toisi arvaamattomia riskejä, mahdollisesti paljon huonomman lopputuloksen ja merkittäviä lisäkustannuksia.
Olemme siis pääosin valmiita hyväksymään nykyisen ratkaisun. Suhtaudumme kuitenkin erittäin varauksellisesti eritasoliittymien kaltaisiin suuriin tiehankkeisiin, sekä pitkän tunnelin että muiden vaihtoehtojen osalta ja pyrimme edelleen vaikuttamaan näihin asioihin. Esimerkiksi tiesuunnitelmia kannattaisi tarkistaa vähemmän massiivisiksi ja eritasoliittymien korvaaminen vaikkapa kaupunkinopeuksiin perustuvilla kiertoliittymillä arvioida tarkemmin.
Aiemmin tunnelihankkeella oli valtuuston suuren enemmistön kannatus. Se, että SDP ja Vasemmistoliitto muuttivat käytännössä poliittisen nokittelun vuoksi kantaansa vuonna 2010 ja tekivät sittemmin arvatenkin perussuomalaisten kirittämänä tunnelin vastustuksesta kärkiteeman vaaleissa tai se, että perussuomalaiset ovat toistaiseksi vastustaneet käytännössä kaikkia kaupungin investointeja, ei ole muuttanut itse asiaa meidän näkökulmastamme: kyseessä on edelleen siedettävä kompromissi ja ”vain” yksi suurehko investointi muiden joukossa. Hankkeessa on heikkoutensa mutta sen kanssa voi elää. Toimivampia ja taloudellisempia vaihtoehtoja ei ole esitetty ja hankkeen kaatuessa takeita uuden ratkaisun löytymiseksi tai rahoittamiseksi pitkään aikaan ei ole.
Vihreät valtuutetut perehtyvät asiaan ja päättävät itse miten toimivat syyskuun kokouksessa. Tätä suosittelen myös muille. Ryhmäpäätökset ja juonittelu eivät ole tätä päivää.
Onneksi asia saataneen pian tavalla tai toisella päätökseen ja pääsemme toivottavasti keskittymään kaupungin talouden tasapainottamiseen ja budjetin valmisteluun. Sitä ennen toivon malttia kaikilta asianosaisilta. Ei tämän pitäisi elämää suurempi asia olla.
Asian vaiheista kiinnostuneille omat aiemmat bloggaukseni löytyvät täältä