Kolumni Vihreässä Langassa 7.5.2010

Vapulla ja uudellavuodella on jotain yhteistä: nakit ja perunasalaatti. Mainokset muistuttavat, että liskojen yön pimeydessä vaeltava kansakunta löytää juhlan jälkeen vapautuksen rasvasta ja suolasta.

Paketti herkkunakeiksi kutsuttavaa prosessoitua teurasjätettä maksaa vajaan euron. Kasvissyöjä voi valita viisinkertaisella hinnalla nakkien näköisiä ja makuisia soijavalmisteita, joiden avulla voi tuntea yhteenkuuluvuutta ruokakulttuurin valtavirtaan ja olla osa kansallista rituaalia.

Kasvatamme lihaa lähinnä  sen sisältämän proteiinin vuoksi. Ruokimme karjaa kasvisrehulla ja enenevissä määrin myös soijalla. Kasvaessaan eläin syö  proteiinia lähes nelinkertaisesti tuottamaansa määrään nähden. Rehuviljaa viljellään Suomessa yli 2000 miljoonaa kiloa vuodessa, kun ruoaksemme päätyy pelloiltamme vain noin 440 miljoonaa kiloa.

Samalla lihateollisuus saa hulppeita maataloustukia. Tukien tarkoitus lienee mm. turvata ruokahuollon jo menetettyä omavaraisuutta ja tietenkin alentaa nakkipaketin hintaa. Soijassa eivät maataloustukimiljardit maistu. Lihajalosteteollisuus sen sijaan paistattelee tukitilastojen kärkijoukossa. Liha on tukien vuoksi halpaa suhteessa sen tuotannon todelliseen hintaan eläimille, kansanterveydelle ja ilmastolle.

Maataloustukien läpinäkyvyys ontuu. EU on avannut tukijärjestelmänsä Suomen vastustuksesta huolimatta, mutta kotimaiset tuet ovat yhä puolisalaisia.

Iso osa tuista päätyy yksityishenkilöille ja tiedot ovat jääneet median varaan. Esimerkiksi maatalousministeri Anttila ei kuulemma tiedä mahdollisia tukia sikatehtaaseensa saavan tyttärensä raha-asioista mitään, mutta lööpit sen sijaan tietävät talousvaikuttajien Wahlroos ja Herlin saaneen viime vuonna yhteensä noin puoli miljoonaa veroeuroa kartanoidensa ylläpitoon.

Verovaroilla tuotetaan ruokaa näennäisen halvalla. Heikennämme omavaraisuutemme edellytyksiä  tuhlaamalla viljelykapasiteettiamme. Lihatuotannon tuet on syytä  lakkauttaa tai vähimmillään ne pitäisi ohjata luomutuotantoon. Muut maataloustuet on saatava aidosti läpinäkyviksi.

Muutoksella olisi hintansa: kamaranakit maksaisivat enemmän. Juhlanjälkeisen soijanakkipaketin kysyntä sen sijaan voisi kasvaa ja hinta jopa laskea.

Mikäli viiden euron summa ahdistaa ja käytössä on piha, katto tai maapalsta, voi pyytää apua ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrysen tavoin. Hän saa valtiolta vuosittain 5000 euroa marjapensaidensa ja omenapuidensa kasvattamiseen, ihan julkisesti.

Olli-Poika Parviainen

Kirjoittaja on Tampereen vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja