Aloitan blogissani Vieraskynäosion, jossa vaihtuvat kirjoittajat ottavat ajoittain kantaa erilaisiin ajankohtaisiin aiheisiin. Sarjan aloittaa tamperelainen koordinaattori Otto Auranen, joka kirjoittaa Ranta-Tampellan ja rantaväylän tunnelin haasteista ja mahdollisuuksista.
***
Keskustelussa Rantaväylän tunnelista ratkaistaan liikenteen ja asumisen kysymysten lisäksi periaatekysymystä siitä, mihin kansallismaisemaksikin kutsuttua Näsijärven rantaa Tampereen keskustan kohdalla tulisi käyttää. Jos saisin yksin päättää, koko valtatie 12 pistettäisiin kulkemaan muualta kuin nykyään, kun tie kulkee lähestulkoon Tampereen keskustassa. Ranta otettaisiin kokonaan virkistyskäyttöön.
Tämän toteuttaminen nykyisessä tilanteessa on käytännössä mahdotonta. Olen siis valmis hyväksymään talojen rakentamisen rantaan, jos siten saadaan kansallismaisema edes osittain takaisin autoilta. Uuden asuinalueen myötä kansallismaisemasta tulee muutakin kuin yksityisautoilijoiden maisemankatselupaikka.
Erittäin tärkeää on, että rannasta tulee miellyttävä ympäristö myös muille kuin Ranta-Tampellan asukkaille. Jalan ja pyörällä liikkuvat ihmiset voivat nauttia järvimaisemista ilman nykyistä henkilöautoliikenteen aiheuttamaa melusaastetta. Tähän tulee panostaa alueen jatkosuunnittelussa.
Keskustelussa esitetyt pitkän tunnelin vaihtoehdot ovat tähän mennessä olleet pääosin melko perinteisiä: lisätään kaistoja, rakennetaan ramppeja Mustaanlahteen, puretaan taloja levennettävän tien tieltä. Toisaalta on haluttu palata kerta toisensa jälkeen vuosien varrella suunnittelussa hylättyihin vaihtoehtoihin, ikään kuin koko hanke olisi käynnistetty pari kuukautta sitten, eikä kukaan olisi viitsinyt punnita vaihtoehtoja. Kuitenkin suunnittelu on ollut käynnissä vuosikausia.
Keskustelussa on esiintynyt myös lyhyen tunnelin vaihtoehdosta ”parannettu” vaihtoehto, jossa ehdotetaan talojen rakentamista nykyisen rantaväylän viereen ja jonkinlaista huomaamatonta ramppia tai kiihdytyskaistaa Mustaanlahteen. Aspinniemeen tehtäisiin virkistysalue edelleen avoimeksi jätetyn tien viereen.
Suunnitelma sisältää samanlaista toiveajattelua, josta on syytetty pitkän tunnelin kannattajia: toivottavasti saadaan rakennettua miellyttävä asuinalue tien viereen, toivottavasti Mustanlahden ramppiratkaisu ei ole maisemakatastrofi, toivottavasti joku viihtyy nelikaistaisen tien vieressä. Suunnitelma myös edelleen tehokkaasti eristää muun kaupunkitilan Näsijärven rannasta, koska valtatie säilyy paikallaan.
Pitkän tunnelin vastustajat ovat myös esittäneet, että pitäisi panostaa joukkoliikenteeseen tunnelin sijaan. En ole vain onnistunut näkemään kovinkaan konkreettisia esityksiä siitä, mitä tämä panostaminen joukkoliikenteeseen kriitikoiden mielestä tarkoittaisi.
Tietojeni mukaan Tampereen kaupunginvaltuuston XL-ryhmä on kehittänyt sekä raide- että bussiliikennettä kunnianhimoisemmin kuin edeltävät enemmistökoalitiot. Bussiliikennettä tuetaan rahallisesti enemmän kuin aiemmin ja kaupunkiraitiotien suunnittelu- ja selvitystyö on käynnissä. Millä tavalla tunnelin rakentaminen estää tämän kehitystyön?
Jotkut ovat ehdottaneet, että valtion rahoitusosuus tunnelin kustannuksista tulisikin ohjata Tampereen seudun joukkoliikenteen, esimerkiksi ratikan kehittämiseen. Olisi kyllä hienoa, jos tiettyyn tarkoitukseen sovittu valtion rahoitus voitaisiinkin kaupungin aloitteesta siirtää muualle, mutta valtion talousarviosuunnittelu ei kuitenkaan toimi näin. Sen kanssa kaupunkikin joutuu elämään.
Tästä huolimatta kaupunkiraitiotien kehittämistä ja suunnittelua tulee jatkaa. Toivon että tunnelikeskustelussa kauniisti joukkoliikenteestä puhuneet kaupunginvaltuutetut ovat samaa mieltä.
Otto Auranen