Julkaistu Tampereen Kaupunkiliikenteen henkilöstöjulkaisussa 5/2010. Täydennetty 5.5.10.
Kaupunginvaltuusto hyväksyi huhtikuun kokouksessaan Tampereen kaupunkiseudun rakennesuunnitelman, johon on koottu myös visio seudun liikenteen tulevaisuudesta. Suunnitelman tavoitteena on sopeuttaa kaupunkiseutu voimakkaaseen muuttoliikkeeseen: jopa 90 000 ihmistä muuttaa Tampereen seudulle vuoteen 2030 mennessä.
Liikkumistapojen uudistaminen on välttämätöntä, jotta kasvava väkimäärä ei tukehdu ruuhkiin. Liikennehaasteiden kaukonäköinen ratkaiseminen liittyy myös mm. keskustojen kehittämiseen, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, elinkeinoelämän kehittämiseen ja kaupungin viihtyisyyden lisäämiseen. Rakennesuunnitelma tukee Tampereen kaupunkistrategiaa, jonka mukaan joukkoliikenteestä on kehitettävä sujuvin vaihtoehto.
Rakennesuunnitelma luo vihdoin perustukset myös ratikkaliikenteelle. Pormestariohjelman mukaan ratikasta päätetään tällä valtuustokaudella. Turun ja Tampereen raitiotiet ovat valtion liikennepoliittisessa selonteossa kakkoskorissa eli niihin liittyy suuria epävarmuustekijöitä. Jos haluamme valtion sitoutuvan mukaan nähtävissä olevassa tulevaisuudessa, saatetaan ratikasta tarvita vielä erillinen puitepäätös rahoituksen hakemiseksi ja jouduttamiseksi. Ilman Tampereen aktiivisuutta asia ei etene. Olennaista on, ettemme sen joudu enää jahkailemaan kyllä vai ei, vaan pääsemme pohtimaan miten ja milloin.
Ratikka on moneen kertaan osoitettu realistiseksi vaihtoehdoksi niin ekonomisesti kuin ekologisestikin. Busseja tarvitaan vastaisuudessakin. Eri liikenneratkaisut täydentävät toisiaan. Busseja ja ratikkaa ei voikaan asettaa keskenään kilpaileviksi vaihtoehdoiksi. Bussit ovat liikenteen suonet siellä, minne raidelinjojen selkäranka ei ylety. Päälinjoilla ratikka voi kuljettaa jopa 20 000 ihmistä tunnissa, kun bussiliikenne yltää omilla kaistoillaankin ”vain” noin 8000 ihmisen määrään. Toisaalta bussiliikenne voidaan ulottaa demokraattisemmin lähes kaikille kaupungin alueille eivätkä sen edellyttämät investoinnit ole yleisen tienpidon kuluja lukuun ottamatta erityisen suuria. Vuoden 2030 Tampere todennäköisesti näyttää vähän erilaiselta, mutta ainakin se on puhtaampi ja nojaa voimakkaasti joukkoliikenteeseen.