Kolumni Taitolehdessä 5/17
Uudet teknologiat mullistavat tapaamme olla ja elää: olemme jo tottuneet älypuhelimeen sovelluksineen ja tulevaisuudessa virtuaalitodellisuudet, tekoäly ja muu tekniikan kehitys avaavat monia uusia mahdollisuuksia. Matka on vasta alussa.
Kaiken muutoksen keskellä myös perinteille on paikkansa: yksikään robotti ei pysty tekemään samanlaisia villasukkia kuin oma isoäiti eikä mikään koneellinen tekele vastaa lapsen askarteluja. Ihmisen omaa uniikkia luovaa panosta on vaikeaa jäljitellä.
Mitä merkitystä kädentaidoilla voi digiaikana olla? Meillä on usein tarve toteuttaa itseämme tekemällä asioita itse. Se on kanava luovuutteen, rentoutumiseen ja erilaisiin hyödykkeisiin, väylä ilmaista inhimillistä uteliaisuutta ja kekseliäisyyttä. Käsillä tekeminen on monelle myös vastapainoa hektiselle arjelle ja informaatioähkylle. Jotakin mikä lataa akkuja ja rauhoittaa mieltä. Kädentaitojen harjoittaminen pitää pään kunnossa.
Kädentaidoilla on myös sukupolvia yhdistävä vaikutus. Ne siirtävät kulttuuriperintöä sukupolvelta toiselle ja lisäävät historiantuntemustamme, sekä ymmärrystä siitä mistä tulemme. Itse tekeminen muistuttaa meitä myös luonnon kantokyvystä ja kestävän elämäntavan merkityksestä. Lisäksi kädentaitoihin yhdistuu usein positiivisia yhdessä tekemisen kokemuksia.
Samalla esimerkiksi internet mahdollistaa monien taitojen siirtämisen ja ylläpidon, ja sosiaalisen median vahvistama uusi yhteisöllisyys kokoaa harrastajat ja osaajat yhteen. Teknologia voi tulevaisuudessa helpottaa myös vaikkapa käsityötekniikoiden oppimista.
Kädentaidot kehittävät myös yleisiä työelämävalmiuksiamme. Ne opettavat suunnitelmallisuutta, kärsivällisyyttä ja syvällistä keskittymistä. Harrastaminen lisää iloa ja hyvinvointia. Osalle meistä ne voivat merkitä myös yrittäjyyttä, ammattia ja toimeentuloa. Myös yhteiskunnallisilla päätöksillä on asiassa merkitystä. Miten tuemme pienyrittäjiä ja itsensä työllistäjiä? Miten vahvistamme kädentaitojen roolia lasten ja nuorten maailmassa? Miten vapautamme digitalisaation ja työn murroksen myötä ihmisten aikaa omaehtoiseen tekemiseen
Digiyhteiskunta ja perinteet eivät kilpaile keskenään. Ne täydentävät toisiaan.
Olli-Poika Parviainen
Kirjoittaja on vihreiden kansanedustaja ja Taitoliiton hallituksen jäsen