kuva: Heini Lehväslaiho

Yläkouluikäisenä olin koulukiusattu häirikkö. Ryyppäsin varsin paljon ja käytännössä lopetin peruskoulun kesken. En enää viimeisen kolmen viikon aikana viitsinyt mennä paikalle. Kaljoittelin mieluummin. Onneksi sain todistuksen.

Olin ehtinyt istua riittävän monta jälki-istuntoa ja rehtorinpuhuttelua, jotta olin oppinut aikuisten olevan vastapuoli. Jos syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta halutaan auttaa, on todennäköisesti aloitettava aivan alusta luottamuksen rakentaminen. Nuorelta on aika turha odottaa kunnioitusta, jos häntä ei kunnioiteta.

Mikkelissä on kehitetty hienoa uutta toimintamallia, jossa nuorelta itseltään pyydetään lupa auttaa. Hommahan ei tietystikään onnistu, ellei kunnissa ole riittävästi erityisnuorisotyöntekijöitä ja päihdetyöntekijöitä, joilla on aikaa nuorelle. Eikä se onnistu huonoilla välineillä.

Jos nuorta yritetään kutsua johonkin palaveriin, hän pitää sitä ilman muuta puhutteluna, jossa jälleen kerran aikuiset saarnaa itsestäänselvyyksiä, jotka hän kyllä itsekin tietää: että pitäisi vähentää juomista ja käydä koulussa.

Ei minulle ainakaan olisi tullut mieleenkään yhdessäkään puhuttelussa ottaa esiin sitä, miten paha olo minulla on. Että kiusataan, että kukaan ei tykkää minusta, kukaan ei ymmärrä minua – sellaisia maailman kokoiselta tuntuvia yleismurheita, joita en jaksanut kantaa. Luulin koulupsykologin vastaanottoakin rangaistukseksi ja suhtauduin istuntoihin sen mukaisesti: valehtelin ja pottuilin. Pidin tätiä lässyttävänä idioottina, joka hän tosin saattoi ihan oikeastikin olla.

Sitran Mikkelin mallista tehdyssä raportissa yksi päihdetyöntekijä kertoo, miten ensin piti aika pitkään tekstiviestitellä nuoren kanssa, ennen kuin kontakti syntyi. Mutta hitaastihan se sujui, kun työpuhelin oli sellainen, jolla olisi helpompi heitellä sorsia kuin viestitellä. Älypuhelin on luonteva matalan kynnyksen viestintäväline, joka pitäisi olla työn puolesta kaikilla, jotka saavat olla tekemisissä alle 25-vuotiaiden kanssa.

Kun juominen on saatu hanskaan ja koulu käydyksi, nuori tarvitsee töitä. Vihreiden tavoitteena on madaltaa kynnystä palkata nuori: ajamme eläketurvamaksun alennusta alle 25-vuotiaille. Syrjäytymisen ehkäisyyn käytetty raha maksaa itsensä takaisin, kun nuori saa kykynsä käyttöön.