Mielestäni Pekka Haavistolla oli persoonallisin ja aidoin kampanja. Yhtenä yli miljoonasta ihmisestä pidin häntä myös parhaana ehdokkaana maamme presidentiksi. Siksi onkin mahdottoman hienoa, että hän pääsi vaalien toiselle kierrokselle ja pärjäsi kohtuullisen hyvin. Se on upea kannanotto avoimen, ekologisen ja kansainvälisen Suomen puolesta.
Pekan kampanja oli suomalaisissa oloissa poikkeuksellisen itseohjautuva. Sen sijaan, että kaikkea olisi johdettu ylhäältä, synnyttivät Pekan tukijat itse näköistään kampanjaa. Monet ihmiset aktivoituivat ensimmäistä kertaa ja yhteinen ehdokas häivytti perinteisiä ja historian muovaamia rajoja eri ihmisryhmien ja esimerkiksi ammattiryhmien välillä.
Toivon, että näemme vastaavaa kansalaisyhteiskunnan aktivoitumista myös tulevissa vaaleissa. Vihreiden näkökulmasta presidentinvaalit olivat joka tapauksessa historiallinen tapaus, joka toivottavasti tuuletti myös meihin liitettyjä ennakkokäsityksiä.
Toki iloa voi hakea myös siitä, että nyt mainio ehdokkaamme voi olla mukana vihreiden toiminnassa jatkossakin. Presidentin valtakausi on liian pitkä ja sitä tulisi lyhentää neljään vuoteen, mutta vuoden 2018 vaalit ovat täällä ennen kuin huomaammekaan. Josko silloin kävisi entistä paremmin?
Vaalituloksen selvittyä kävimme onnittelemassa Pekan kampanjaa Pirkanmaalla vetäneen Juhana Suoniemen kanssa paikallista kokoomusta tuoreeltaan heidän vaalivalvojaisissaan. Kisa oli herrasmiesmäinen, kuten olivat ehdokkaat ja voittajan kannattajatkin. Tai ainakin enemmistö heistä. Pienen särön vaikutelmaan synnytti homofobisia törkeyksiä meille Haavisto-pinssiemme vuoksi baaritiskillä laukomaan tullut iäkkäämpi kokoomusaktiivi, jonka nimen kertoisin jos sen tietäisin. Vaikka kyseessä olikin toivottavasti yksittäistapaus, se muistuttaa meitä siitä, että Suomessa on edelleen paljon vihaa ja pelkoa. Asia toki tuli selväksi eduskuntavaalien allakin erilaisia mehukkaita kommentteja ehdokkaan ominaisuudessa kuunneltuani. Uskon kuitenkin suunnan olevan kohti parempaa. Sitähän Pekka Haaviston pääsy presidentinvaalien toiselle kierroksellekin osaltaan kuvasti.
Onnittelut kuitenkin kisan voittajalle, Sauli Niinistölle! Toivottavasti hän pitää kiinni erityisesti tavoitteestaan puuttua nuorten syrjäytymiseen. Ulkopolitiikan arjessa toivon presidentiltä vakaata linjaa ja ulospäin suuntautumista, myös haastavissa kysymyksissä.
Elinkeinorakenteemme muutos hankaloittaa ihmisten arkea ja lisää riskejä pudota hyvinvointiyhteiskunnan ulkopuolelle. Aihe oli pinnalla myös vaalien alla, mutta tulevan presidentin kannanotot jäivät tulkinnanvaraisiksi. Toivottavasti hän tekee kuitenkin voitavansa tilanteen helpottamiseksi ja erityisesti kansainvälisen talousjärjestelmän pelisääntöjen selkeyttämiseksi osana ulkopolitiikkaamme. Se olisi iloinenyllätys.
Niin ja kyllä sen Dalai Laman voisi tavata.