Olen tämän viikon Unionin keskivatsan korkeudella tutustumassa joukkoliikenteen uusimpiin pläjäyksiin kansainvälisen joukkoliikenneliitto UITP:n maailmankongressissa. Missaan siis huomisen kaupunginvaltuuston. Kyseessä on ensimmäinen kokous, josta olen poissa. Valtuustossa on tilinpäätöksen ja mm. Sähkölaitoksen sotkujen lisäksi kaksi aiemmin tekemääni päätöspontta.
Edellisessä valtuuston kokouksessa jäi pöydälle Minna Sirnön valtuustoaloite tasa-arvon kehittämiseksi kaupunkikonsernissa. Aloitevastauksessa oli useita hyviä ideoita, kuten esimerkiksi kaupungin talousarvion sukupuolivaikutusten arviointi. Keskustelu lähti kuitenkin poukkoilemaan ja lopulta varsinkin paljon puhuva kommunisti sekä osa vasemmistosta halusi ”parantaa” aloitteen käsittelyn yhteydessä muhkean osan kaikista sosiaalisista, taloudellisista, ikäpolvien välisistä ja ties mistä ”tasa-arvokysymyksistä”.
Itsessään hyvän aloitteen aiheena oli ja on kuitenkin sukupuolten välinen tasa-arvo. Valtuustossa oli sellainen henki, että ryhmien pitäisi vielä neuvotella asiasta. Kutsuinkin sitten neljän suurimman valtuustoryhmän puheenjohtajat ”tasa-arvokeskusteluun”.
Vasemmistoliitto ja osa vihreistä halusi perustaa kaupungille uuden tasa-arvotoimikunnan aiemmin kuopatun tilalle, mutta porvariryhmät eivät asiasta innostuneet. Minuakin vähän kuumottaa, että asioiden kehittämiseksi muka tarvittaisiin aina lisää komiteoita ja työryhmiä. Byrokratiaa meillä piisaa muutenkin. Alkuperäinen toimikunta lakkautettiin, kun sen tehtävät muuttuivat lakisääteisiksi osiksi kaupungin yleistä hallintoa.
Sain (saunassa tietty) idean kompromissista, jossa tasa-arvotyön kehittäminen entisestään määrätään läpileikkaavaksi tavoitteeksi kaikille kaupungin toimintayksiköille. Sävelsin sitten esityksen, jolle ryhmyrit lämpenivät ja jota Sirnö tai joku muu sitten keskiviikkona esittää.
Idea on, että kaupungin toimintayksiköt ja niitä johtavat lauta- ja johtokunnat pohtivat ja listaavat ideoita tasa-arvotilanteen kehittämiseksi omalla toimialueellaan vähän samaan tapaan, kuin taannoin haettiin säästötavoitteita. Tulokset kootaan ja niiden perusteella päätetään jatkosta.
Toinen ponteni liittyi jätteenkäsittelylaitoksen toiminnan kehittämiseen Ruskon alueella. Halusin varmistaa, että yrityksen laajentaessa toimintaansa alueen luonto ja virkistysalueet säilyvät ns. hyvässä hapessa. Alueella vaikuttaa parikin kaavaa ja lähivuosina teollinen toiminta alueella laajenee. Tämä on sinänsä hyvä, teollisuusalue on perusteltu paikka lisäteollisuudelle.
Rusko on kuitenkin paikkana haastava: alueella on seudullisesti merkittäviä luontokohteita ja tärkeä ulkoilureitti Kaukajärvelle. Lisäksi ympäristökeskus kritisoi alueella tehtäviä toimenpiteitä kantakaupungin kaavan vastaisiksi.
Ponnessani vaaditaan uuden viheraluekartoituksen laatimista Ruskon kaavoituksen ohjaamiseksi. Jos ja kun tämä toteutuu, myös yrittäjät hyötyvät sillä kaavojen todennäköisyys kaatua valituskierteissä vähenee.
Kaavoituksen ongelmana on, että ”mihin vaan kunhan ei tänne” -ajattelu ja byrokratia johtavat valituksiin ja sitä kautta kaupunkikehityksen köhimiseen ja viivästelyyn. Ponteni hyväksyttiin yksimielisesti kaupunginhallituksessa, vaikka tilaajajohtaja sekä osa kokoomuksesta vähän kakistelikin. Huomisessa valtuustossa se toivottavasti siunataan lopullisesti.
Että tällaista suhmurointia.