Alkoholilakia yritetään jälleen uudistaa. Peruspalveluministeri Juha Rehula on jo esitellyt omia alustavia linjauksiaan.
Rehula ehdottaa, että Alkojen myyntiaikaa pidennettäisiin tunnilla ja alkoholivero pysyisi ennallaan. Ravintoloiden anniskeluaikoja ja asiakaspalvelua koskevia säännöksiä vapautettaisiin ja anniskelulupien jaottelusta luovuttaisiin. Tämä vapauttaisi käytännössä myös ravintoloiden aukiolobyrokratiaa. Ajatus on kannatettava, kunhan etenkin tiiviisti asutuilla alueilla möly saadaan pidettyä aisoissa esimerkiksi terassikaudella.
Tämäkään hallitus ei taida olla asiassa yksimielinen. Kokoomus on esittänyt mm. viinien tuontia ruokakauppoihin, ja perussuomalaisetkin haluavat vapauttaa ainakin vahvojen oluiden jakelun.
Alkoholilakia kannattaa minustakin uudistaa vaiheittain. Osa uudistuksista voidaan toteuttaa porrastetusti: seurataan ensin yhden askeleen vaikutuksia, ja tehdään vasta sitten seuraava. Tärkeän terveysnäkökulman lisäksi tällöin on hyvä arvioida myös kuluttajien kokemia hyötyjä sekä vaikutuksia elinkeinoille. Ministerin ehdotukset ovat järkeviä, mutta aika kapeita. Itse yhdistäisin uudistukseen muitakin varovaisia askelia:
1) Olisin valmis pidentämään myös päivittäistavarakauppojen myyntioikeutta muutamalla tunnilla. Alkoholin yömyyntiä ruokakaupoista en kannata mm. turvallisuussyistä.
Tästä hyötyisivät erityisesti hyvillä oluthyllyillä varustetut kivijalkakaupat ja pienemmät kaupan yksiköt. Pelkästään Alkojen aukiolojen pidentäminen vahvistaisi suurten yksiköiden kilpailuasemaa, koska Alkot sijaitsevat usein juuri suurten yksiköiden vieressä.
2) Mielestäni myös mietojen juomien ulosmyynti ravintoloista ja pienpanimo-oluiden ym. myynti suoraan tuottajalta kannattaisi vapauttaa. Se toisi pienen piristysruiskeen näille elinkeinoille.
3) Olen kannattanut myös viinien tuontia ruokakauppoihin. Jo nyt Alkot sijaitsevat suurten markettien yhteydessä tai käytännössä jopa niiden sisäpuolella. Ei vaikuta uskottavalta, että parin metrin ero myyntipaikassa vaikuttaisi olennaisesti alkoholihaittoihin. Pienemmillä pohjoisen paikkakunnilla taas se, että Alkon tuotteet voi joutua tilaamaan jopa yli viikkoa etukäteen, saattaa johtaa juuri hamstraamiseen.
Ymmärrän huolia siitä, että vapauttamisen myötä suomalainen viinikulttuuri voisi latistua Pirkka-Punkkuun ja Rainbow-kuohariin. Ruokakauppojen keskinäisen laatukilpailun lisäksi myös Alkon kannattaisi kilpailla jatkossakin viineissä valikoimalla, laadulla ja osaamisella. Lisäksi Alkoihin kannattaa ainakin toistaiseksi jättää yksinoikeudella väkevien myynti.
4) Kauppojen kannattaisi antaa myydä myös muita kuin käymisteitse valmistettuja tuotteita. Nykyinen rajoitus on keinotekoinen ja tuotteiden maun kannalta ankea. Alkoille siitä on toki hyötyä, koska alkuperäinen lonkero on Alkon myydyin tuote.
***
Alkoholipolitiikka on vaikea laji siksi, että siinä joutuu tasapainottamaan kahta tavoitetta, jotka ovat minulle – ja uskoakseni useimmille suomalaisille molemmat hyvin tärkeitä. Alkoholista voi aiheutua merkittäviä haittoja juojalle itselleen ja myös ulkopuolisille, ja osalle ihmisistä syntyy siihen riippuvuus. Toisaalta valinnanvapauden rajoittamiselle pitäisi aina olla painavat perusteet. Ihmisillä tulee minusta olla vapaus tehdä epäterveellisiäkin asioita yksinkertaisesti nautinnon vuoksi – kunhan valinta tehdään riskit tiedostaen.
Omassakin tuttava-, ja lähipiirissäni on ollut ja on ihmisiä, joiden elämää ja käytöstä alkoholi on alkanut hallita. Nämä tarinat ovat pysäyttäviä. Vaikka arvostan vapautta valita, noissa tarinoissa se vapaus ei näytä toteutuvan. Alkoholihaittoja aiheutuu myös paljon muillekin kuin alkoholisteille: terveysnäkökulmasta ”kohtuukäytön” raja on hyvin alhainen ja alkoholi tärvelee monen sivullisenkin elämää. Silti keinojen, joilla näitä kohtaloita yritetään ehkäistä, pitää olla järkeviä: kohtuullisella puuttumisella vapauteen pitäisi saada iso hyöty haittojen vähentämisessä.
***
Alkoholisäädösten väljentämistä puolustetaan usein idealla siitä, että Suomessa pitäisi päästä eurooppalaisiin, ”sivistyneempiin” juomatapoihin. Monessa Euroopan maissa alkoholihaitat väestöön suhteutettuna ovat kuitenkin isoja, vaikka erilaisia. Ihmiset voivat päätyä alkoholisairauksien vuoksi hautaan aiemmin, vaikka tapaturmia ja väkivaltaa on vähemmän. Paljon haittoja aiheutuu myös pitkin päivää ja viikkoa tasaisesti tissuttelusta. Stereotyyppinen humalahakuinen juominen voi olla rumaa ja ongelmallista, mutta terveysnäkökulmasta kokonaismäärät painavat enemmän kuin juomatavat.
Kannattaisinkin sitä, että Suomessa jalostettaisiin ihan omia, suomalaisia juomatapoja paremmiksi eikä yritetä kopioida valmista mallia muualta. Alkoholipolitiikassa voimme ottaa muiden maiden virheistä ja onnistumisista oppia, mutta samalla pitää ottaa huomioon suomalaisen juomakulttuurin nykytodellisuus.
Suomalaiseen kulttuuriin eivät mielestäni sovi pikkutarkat ja työläästi valvottavat säännöt ja moralismi. Sen sijaan alkoholihaittoja kannattaa rajoittaa tehokkain mutta tarkoin valikoiduin keinoin. Näitä ovat mm. juomista ohjaava verotus, tehokas ja tiukka ikärajavalvonta, terveydenhuollon varhainen puuttuminen ja yhteistyö naapurimaiden kanssa mm. verotuksessa.
Suomalaiseen juomakulttuuriin ei tarvitse kuulua Valviran byrokratiaa terassien geometrian kyttäämisineen ja luparuljansseineen, lainsäädäntötasoista omien juomien kieltämistä jazzfestarien piknikeiltä, pienpanimoiden ja paikallisten yritysten toiminnan hankaloittamista, oluiden laimentamista tai sen puoleen viinaralliakaan.
Suomalainen juomakulttuuri kehittyy asteittain. Annetaan sille mahdollisuus.