Miksi päivähoito-oikeutta ei saa rajoittaa?
Koska subjektiivinen päivähoito-oikeus on lapsen ja vanhempien etu ja siihen kajoaminen olisi lyhytnäköistä ja perusteetonta.
Taantuman iskiessä esimerkiksi Kuntaliitto ja kristillisdemokraatit keksivät, että päivähoito-oikeutta pitäisi rajoittaa. Samaa virttä on laulettu mediassa aika paljon kuluneen parin vuoden aikana. Usein syyttävä sormi kohdistuu sellaisiin kahden tai useamman lapsen perheisiin, joiden lapsista osa on kotona ja osa päivähoidossa. Rajoituksia puoltavat argumentit vaihtelevat tyylipuhtaan moralismin ja yksioikoisen hallintonäkökulman välillä.
Ensinnäkin päivähoito-oikeuden rajoittaminen heikentäisi vanhempien ja erityisesti äitien mahdollisuuksia esimerkiksi opiskeluun tai (osa-aikaiseen) työhön. Esimerkiksi moni pienen lapsen kanssa kotona oleva äiti tai isä ylläpitää työkykyään tai ammattiosaamistaan vaikkapa opiskelun avulla. Puhumattakaan, että lapsia voi tunnetusti hankkia myös opiskeluaikana. Rajoitukset lisäisivät riskiä pudota myöhemmin työmarkkinoiden ulkopuolelle.
Toiseksi päivähoidon rajoittamisen kustannusvaikutuksia on paisuteltu. Rajoituksista mahdollisesti saatavat säästöt todennäköisesti valuisivat hukkaan työllistymisen edellytysten heikentyessä, opintoaikojen venyessä tai muiden tukimuotojen käytön yleistyessä.
Päivähoito tukee paitsi lapsen sosiaalisten taitojen kehitystä, myös kotona olevan vanhemman jaksamista. Esimerkkitapauksessa vanhemmalla on kaksi lasta joista toinen on vauvaikäinen. Vanhemman lapsen vieminen päivähoitoon antaa vanhemmalle tilaa toimia vauvan kanssa ja ehkä paremmat mahdollisuudet nukkua ne univelatkin pois. Todennäköisyys yhteiskuntataloudellisesti ja inhimillisesti ongelmalliseen uupumiseen ja vähenee.
Vanhempien jaksamisen edistäminen vähentää esimerkiksi lastensuojelutoimenpiteiden tarvetta.
Päivähoitopaikassa lapsille järjestetään virikkeitä ja lapsiseuraa. Lisäksi päivähoidossa opetellaan monenlaisia keskeisiä taitoja. Erilaiset osa-aikaiset päivähoidon mallit sopivat perheiden yksilöllisiin tilanteisiin. Jos flunssa tartuu päivähoidossa, se varmaan tarttuu myös vanhemman kautta tai esimerkiksi leikkipuistosta.
Kuntaliiton näkemys päivähoidon rajoittamisesta on puhtaan teknokraattinen, mutta moni poliitikko sortuu asiassa moralismiin kuvitellen, että elämme edelleen 1950-luvulla. Perheet ovat nykyisin entistä pirstaleisempiä jo pelkästään muuttotrendien vuoksi ja esimerkiksi lähiomaisten tarjoama tukiverkko vanhemmille ja lapsille voi olla ohuempi tai etäällä. Takaamalla tasokkaan päivähoidon vastaisuudessakin subjektiivisena oikeutena ennaltaehkäisemme inhimillisiä ongelmia ja turvaamme vanhempien ja lasten edun.