Julkaistu Omaishoitajat ja läheiset -liiton blogissa 3.3.15
Omaishoitajat ja läheiset -liitto haastoi kansanedustajaehdokkaita tutustumaan omaishoitajien arkeen. Aihe on tuttu työni ja sukulaisteni kautta, mutta tartuin silti haasteeseen ja suuntasin Oriveden palvelukotiin tutustumaan asiaan.
Vastassani oli kaksi iäkästä omaishoitajarouvaa, jotka asuvat palvelukodissa puolisoidensa kanssa. Toinen rouva kertoi saavansa omaishoidon tukea. Toinen rouvista puolestaan sanoi, että hän ei ollut saanut päätöstä omaishoidon tuesta. Tukien ja eläkkeiden yksityiskohdat eivät tulleet keskustelussamme täysin selville. Molemmat rouvat ovat kuitenkin omaishoitajia.
Molempien rouvien puolisoilla on Alzheimerin tauti. Muutto Oriveden palvelutaloon on helpottanut pariskuntien elämää, mutta molemmat rouvat kokevat arjen raskaaksi.
Vaikka rouvat itse ovat varsin terveitä, rajoittavat puolisoiden sairaudet heidän elämäänsä monin tavoin. Esimerkiksi liikkuminen talon ulkopuolelle on ongelmallista, koska Alzheimerin tautia sairastavaa ei voi jättää pitkäksi aikaa yksin. Viikoittainen kauppareissu on kuitenkin vielä mahdollinen. Onneksi talossa on hyvät liikuntamahdollisuudet. Voi olla kohtalokasta, jos omaishoitaja ei pääse huolehtimaan omasta terveydestään.
Yöt Alzheimer-potilaan kanssa ovat usein täynnä herätyksiä. Tämä lisää kuormitusta. Toinen pariskunnista saa siivousapua. Myös sukulaiset auttavat silloin tällöin.
Omaishoitajien toiveet olivat mielestäni yksinkertaisia ja toteutettavissa olevia. Esimerkiksi toinen tapaamistani rouvista toivoi omaishoidontukipäätöstä. Molempien rouvien työeläke on pieni, joten tuella olisi aidosti merkitystä.
Omaishoito on edullinen ja humaani tapa järjestää hoivaa. Kelan mukaan omaishoito säästää kuntien hoitomenoja vuosittain yli kahdella miljardilla eurolla. Hoidettavaa kohden omaishoidolla säästetään keskimäärin 20 000 euroa vuodessa.
Jopa miljoona suomalaista auttaa säännöllisesti läheistään. Näistä noin 300 000 voidaan määritellä omaishoitajiksi ja noin 60 000 omaishoitajaa elää sitovassa ja vaativassa hoitotilanteessa. Omaishoitosopimuksia oli viime vuonna Suomessa kuitenkin vain noin 43 000.
Omaishoito ei kosketa pelkästään ikääntyneitä, mutta ikääntyneiden määrän kasvu tulee lisäämään myös omaishoidon tarvetta. Ikäihmisten palveluissa tavoitteena on tukea kotona asumista. Omaishoito on avainasemassa tämän tavoitteen edistämiseksi.
Moni hoitaa varmasti läheistään ilman omaishoitajan statusta jatkossakin. Silti olisi kohtuullista, että ne, jotka omaishoitajan virallista asemaa ja omaishoidon tukea tarvitsevat, myös sen saisivat. Tämä olisi paitsi reilua, myös kansantaloudellisesti kestävää ja terveysmenojen kasvua hillitsevää. Nyt käytännöt vaihtelevat.
Onneksi lakia ollaan parhaillaan uudistamassa. Seuraavan eduskunnan on varmistettava, että omaishoitajien oikeudet toteutuvat yhdenvertaisesti koko maassa.
Vierailuni oli antoisa ja vahvisti käsitystäni siitä, että omaishoitajien toiveet ovat toteutettavissa Suomen nykyisestä taloustilanteesta huolimatta. Omaishoito maksaa itsensä takaisin ja ansaitsee yhteiskunnan tuen.