Aamulehti uutisoi tänään Tampereen lukioiden talousvaikeuksista. Lehden saaman tuotannon sisäisen esityksen mukaan lukiot varautuvat vähentämään kurssitarjontaansa lähitulevaisuudessa merkittävästi.
Lukioista tilaajana vastaava osaamis- ja elinkeinolautakunta ei ole tätä esitystä saanut tai siitä vielä keskustellut. Itsekin kuulin asiasta ensimmäisen kerran kolmannen osapuolen kautta. Lukiot kuulemma jakavat tietoa jo organisaatiossaan. Tämä kuulostaa tässä vaiheessa erikoiselta, koska lautakunta ja valtuusto tekevät päätökset myöhemmin. Tällaisissa tilanteissa tilaaja-tuottaja-malli ei kyllä ole kauniisti sanottuna parhaimmillaan.
Mitään uutisoidun kaltaisia päätöksiä ei siis ole tehty. Henkilökohtaisesti tulen tekemään voitavani, jotta koko toisen asteen koulutus säilyy Tampereella vetovoimaisena ja laadukkaana. Uskon, että tämä on myös osaamis- ja elinkeinolautakunnan yksimielinen tavoite.
Lukioissa on ollut jo pitkään budjettivajeita. Tilannetta on pahentanut kustannusten kohoaminen, palkankorotukset ja aiemmin lukioita subventoineen ammatillisen koulutuksen vielä suuremmat säästöpaineet. Ensi vuoden talousarviota valmistellaan koko kaupungin tasolla nollakasvun pohjalta, mikä tarkoittaa käytännössä resurssien siirtoa palveluista lakisääteisiin palkankorotuksiin, vuokramenoihin ym. Tämä ei helpota tilannetta.
Ongelma on kaupunkikonsernin laajuinen eivätkä esimerkiksi kaupungin investoinnit aiheuta sitä. Hyvinvointipalvelujemme (erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen, erikoissairaanhoidon ja ikäihmisten palvelujen) kustannukset kasvavat nopeammin kuin verokertymämme, joka onneksi sekin kasvaa joskin liian hitaasti. Tämä aiheuttaa paineita kaikkiin palveluihin.
Viime kesänä säästimme koko kaupungin tasolla helpottaaksemme sosiaali- ja terveyspalvelujen ym. tilannetta. Tällöin valtuusto teki esityksestäni erillisen linjauksen turvata lukioiden kursseja. Toivottavasti meillä on pelivaraa jatkossakin.
Ja vaikka vaalimökeillä puhuttaisiin mitä, mm. tunnelista tai Vuoreksen kehittämisestä tai vaikkapa ratikan suunnittelusta luopuminen ei tätäkään asiaa helpottaisi: investoinnit eivät juurikaan kuormita käyttömenojamme koska ne rahoitetaan pääosin pitkäaikaisilla lainoilla, joita maksetaan takaisin investointien tuotoilla.
Käyttömenojen kattaminen velaksi voi olla hätäratkaisu, mutta sillä tiellä tulee seinä nopeasti vastaan.
Turvataksemme hyvät palvelut ja lukioiden kurssitkin jatkossa, tarvitsemme ennen kaikkea lisää verotuloja ja ennaltaehkäisevää menojen hillitsemistä. Ensimmäinen onnistuu satsaamalla yritysten saamiseen alueelle ja tekemällä voitavamme työpaikkojen turvaamiseksi. Jälkimmäiseen meillä on monta keinoa nuorten yhteiskuntatakuusta ennaltaehkäisevään sosiaalityöhön ja harrastamisen tukemiseen. Näissä riittää työtä, oli vaalit tai ei.