Tampere on Suomen eläväisimpiä alakulttuurikaupunkeja. Tai ainakin oli.
Suhteessa kokoonsa kaupungissa elää moninainen alakulttuurikirjo, joka paitsi vetää kaupunkiin lisää nuoria asukkaita, myös elävöittää kaupunkia. Yliopistot ja ammattikorkeakoulu eivät ole ainoa syy, miksi Tampere on nihkeästä työllisyystilanteestaan huolimatta nuorten aikuisten mieleen ja sitäkin kautta muuttovoittokaupunki.
Vastavirta-klubi on maankuulu ja sen läheisyydessä toimii elävä diy-kulttuuri. Tampereella järjestetään vuosittain maailman pohjoisin goottifestivaali Lumous. Manserock on käsite, jonka keskiluokkakin tuntee. Hevi on uusi suomirock myös täällä ja useampi räpäyttäjä on ponnistanut Tampereelta. Tammelan kaupunginosaan pesiytynyt moderni rock-skene tai kosken virtauksista nouseva progressiivinen psykedelia ja hämäläinen synkistelymetalli ovat asioita, jotka tuovat elämää katukuvaamme. Ja sitten ovat vielä konemusiikin alakulttuurit ja paikallinen jatkuvasti nosteessa oleva indie. Jopa rockabillyt ajavat avoautonsa Tampereelle säännöllisin väliajoin bileisiin, joissa soitetaan kontrabassoa ilman paitaa.
Ennakkoluuloista poiketen musiikkialakulttuurit eivät aiheuta kaupungillle juuri mitään todellisia häiriöitä. Kuten eivät alakulttuurit yleensäkään. Ajoittainen tempaus tai keikkajono voi vähän häiritä sitä naapuria, jota kaikki muukin häiritsee. Mutta sitä se elämä kaupungissa on. Ne oikeat järjestyshäiriöt synnyttää mattimeikäläinen, joka juo liikaa ja lyö.
Jo vuosia Tampereella on yritetty saada lisää tilaa alakulttuurien ja ruohonjuuritason kulttuurielämän toiminnalle ja tiedottamiselle. Internet pelastaa paljon, mutta kaduillakin pitää näkyä. Nyt Tampere on vihdoin jalkauttanut kaduille lisää mainostauluja tapahtumille. Hieno homma. Asiaa latistaa kuitenkin se, että kaupunki on päättänyt liittyä poroporvarillisen rintamaan ja ilmoittaa kaikki ilmoitustaulujen ulkopuolelle laitetut julisteet poliisille. Asiasta kertova uutinen löytyy täältä.
Minun käy sääliksi poliisia. Heillä tuntuu olevan koko ajan kiire. Määrärahat pienenevät ja kaikkiin pikkuasioihin pitäisi puuttua. Sitten meillä on niitä oikeita ongelmia, joita pitäisi hoitaa. Jos ehtii.
Harva tapahtumajärjestäjä liimaa julisteita. Yleensä ne teipataan. Tällainen juliste lähtee irti mistä vain. Rikosilmoituksen nostaminen tällaisista asioista on virkavallan resurssien väärinkäyttöä ja kaupungin oman autonomisen kulttuuritoiminnan alasajoa. Jos puhumme roskaamisesta ja haluamme käyttää sitä syynä kieltoihin, lisäisin roskiksia ja valistusta ja katsoisin sen jälkeen jälleen mattimeikäläistä nakkikioskijonossa tai ostarilla. Tapahtumajärjestäjiä voi myös velvoittaa keräämään julisteensa pois tapahtuman jälkeen.
Musiikin maailma on vain yksi luku. Myös järjestöt ja monet epäkaupalliset vastakulttuurit käyttävät katutilaa mediana. Tämän kieltäminen on taistelua tuulimyllyjä vastaan. Se on kaupungin harmaannuttamista, hyödytöntä ja yksinkertaisesti turhaa.