Osallistuin mielenkiintoiseen seminaariin, jonka tavoitteena oli löytää keinoja asukkaiden terveyden edistämiseen liikunnan avulla. Seminaari innosti kirjoittamaan tämän blogin.

Hyvän terveydenhuollon turvaaminen kaikille on yksi Tampereen kaupungin suurimmista haasteista. Aihe on ajankohtainen senkin jälkeen, kun toivon mukaan nykyinen hankala taloudellinen tilanne helpottuu. Siksi asukkaiden terveyden ja toimintakyvyn edistämiseksi on haettava pitkän tähtäimen ratkaisuja, joiden avulla terveydenhuollon resurssit riittävät myös vastaisuudessa.

Liikunnan myönteisestä vaikutuksesta terveyteen on kosolti kiistatonta tutkimustietoa. Fyysistä aktiivisuutta lisämällä voidaan ennaltaehkäistä monia pitkäaikaisia sairauksia, jotka ovat raskaita erityisesti sairastuneelle yksilölle, mutta myös veronmaksajien kukkaroille.

Suomenkin kaupungeissa tapahtuu paljon jo nyt, mutta käytän tällä kertaa esimerkkinä Englannin Liverpoolia, jossa kaupunkilaisia kannustetaan liikkumaan määrätietoisella aktiivisen kaupungin ohjelmalla, joka käynnistettiin vuonna 2004. Kaupungissa ryhdyttiin toimenpiteisiin, koska Liverpoolissa monet västön terveyttä kuvaavat tunnusluvut, kuten esimerkiksi asukkaiden keskimääräinen elinikä olivat huomattavasti huonompia kuin muualla Englannissa. Ohjelmalle luotiin oma, selkeästi tunnistettava brändi “Liverpool Active City”, ja sen näkyvyyteen kaupungissa panostettiin merkittävästi.

Ohjelmalle myönnettiin rahoitus, ja alkuvaiheessa kartoitettiin kaupunkilaisten senhetkinen fyysinen aktiivisuus. Aktiivisen kaupungin ohjelma luotiin ylittämään hallinnolliset rajat, ja sen työssä oli mukana edustajia kaikista olennaisista sidosryhmistä. Ohjelman jalkauttamiseksi eri kaupunginosiin luotiin omat alaryhmät. Hanke on kaikkiaan tuottanut Liverpoolissa lupaavia tuloksia. Vuoteen 2004 verrattuna sekä nuorten, että aikuisten fyysinen aktiivisuus on lisääntynyt. Kaupunkilaiset mm. pyöräilevät enemmän ja vierailevat enemmän puistoissa, ja odotettavissa oleva elinikä onkin kohonnut sekä naisilla että miehillä.

Toisessa maassa toteutettua projektia ei toki voi soveltaa sellaisenaan Tampereella. Liverpoolin kokemuksista voidaan kuitenkin ammentaa monia hyviä ohjenuoria. Esimerkiksi poikkihallinnolliset toimintatavat tulisi kirjata kaupungin strategioihin. Liverpoolin ohjelma osoittaa myös sen, että vaikka fyysinen aktiivisuus on laaja käsite, sitä voidaan mitata hankkeen onnistumisen arvioimiseksi.

Sidosryhmien osallistaminen laajalti heti alussa on tärkeää. Meilläkin kaupunkilaisten liikkumisen edistämisestä keskusteltaessa saman pöydän ääressä voisivat olla muun muassa terveydenhuoltopalvelut, kaupunkisuunnittelu, oppilaitokset, urheiluseurat, nuorisotoimi, poliisi ja vaikkapa seurakunnat. Liverpoolin hankkeen menestyksen takana oli myös kaupungin johdon sitoutuminen hankkeen läpivientiin.

Luonnollisesti pitkäaikainen hanke tarvitsee myös määrärahaa. Tänä vuonna Tampereen kaupungilla on oma määräraha niin sanottuun työllisyyspakettiin, jolla aktivoidaan pitkäaikaistyöttömiä. Nähdäkseni yhtä lailla kaupungilla voisi olla “liikuntapaketti” kaupunkilaisten aktivoimiseksi ja sairauksien ennalta ehkäisemiseksi. Lisäksi esimerkiksi harrastamisen ja muun toiminnan tukia ja avustuksia voisi ohjata edelleen siihen, että liikkumisen edistämisestä palkittaisiin nykyistä enemmän. Sivistys- ja elämänlaatupalveluiden tuissa painotetaan jo nyt jonkin verran liikkumiseen kannustamista, joten kyseessä olisi tämän suuntauksen edistäminen laajemmin myös muualla. Kaupunkilaisten terveyden edistäminen tulisi huomioida nykyistä enemmän myös kaupunkisuunnitelussa ja kaavoituksessa.

Juoksulenkki ei toki korvaa lääkärikäyntiä sairauden osuessa kohdalle. Kaupunkilaisten liikkumisen lisääminen selkeällä, osallistavalla pitkän tähtäimen toiminnalla kuitenkin tukee sosiaali- ja terveyspalveluiden toimintaa. Hyvin toteutettuina toimenpiteet lisäävät vuosia elämään ja elämää vuosiin.