Kela-saaga jatkuu. Olen aiemmin jo tiedustellut hallitukselta sen kantaa Kelan toimeentulotukitoiminnassa esiintyneisiin lainvastaisuuksiin. Kyseessähän oli kilpirauhaslääkkeen korvattavuus. Eduskunnan oikeusasiamies on antanut Kelalle vakavat moitteet toimeentulotuen lääkekorvauksen käsittelystä. Sain ensimmäiseen kysymykseeni epätyydyttävän vastauksen, jossa tukeuduttiin suurelta osin Kelan omiin kantoihin asiasta.

Tein viime kuussa uuden kysymyksen painottaen, että näin vakavassa rikkomuksessa hallitus ei voi vastauksessaan nojata Kelan omaan kertomukseen tapahtumista. Kela ei voi vastata Kelan toiminnan lainmukaisuutta koskevaan kysymykseen.

Nyt uudessa vastauksessa vedotaan vahvasti siihen, että asiaa yhtäältä pyritään seuraamaan ja toisaalta Kelan toiminnan valvonta ei kuuluisi ministeriölle tai hallitukselle. Ministeri kyllä toteaa, että tilannetta seurataan ja moitteet otetaan vakavasti. Epäselväksi jää kuitenkin, että millaisiin toimenpiteisiin ryhdytään. Näytöt kun eivät tässä asiassa ole kovin vahvat. Erityisen tärkeää olisi kuulla, miten Kelan toimintaa oikaistaan, mikäli Kela ei siihen itse riittävällä tavalla ryhdy. Kela on julkisuudessa antamiensa puheenvuorojen perusteella ollut haluton korjaamaan toimintaansa.

Kaikesta läpikäydystä nousee esiin se kysymys, että kuka voi viime kädessä vaatia Kelaa oikaisemaan toimintatapojaan. Ministeri vetoaa vastauksessaan siihen, että Kela toimii eduskunnan alaisuudessa ja näin ollen Kelan valvonnasta vastaavat Kelan valtuutetut, kansanedustajat. Kelan valtuutettujen toimenkuvaan kuuluu kuitenkin lähinnä Kelan hallituksen valinta, talousarvion hyväksyminen sekä tilinpäätöksen hyväksyminen ja vastuuvapauden myöntäminen. Näin alkaa helposti vaikuttaa siltä, että valtuutettujen keinot puuttua Kelan toimintaan ovat hallituksen vaihtaminen tai vastuuvapauden pidättäminen. Molemmat todella rajuja keinoja. Kelan valtuustolla on käsissään lähinnä ”punainen nappi” koko ylimmän johdon vaihtamiseen tai Kelan teoreettiseen pysäyttämiseen sen budjettikäsittely keskeyttämällä. Lienee kaikille selvää että tällaista ei yksittäisten asioiden vuoksi käytännössä voida tehdä.

Käsillä olevan kaltaisissa tilanteissa, joissa toimeentuloasioiden käsittelyssä toimitaan lainvastaisesti, on kyse Kelan operatiivisesta toiminnasta. Oikeusasiamiehen ratkaisun mukaan arveluttava ja lainvastainen tapa toimia vaikuttaa olevan yksittäistä tapausta suurempi. Valtiovallan tulisi sosiaaliturvan rahoittajana pystyä puuttumaan väärinkäytöksiin Kelassa. Kysymys kuuluu: kuka tuon vastuun kantaa?

Yksittäisessä tapauksessa hakijan on mahdollista saada oikaisu ja oikeutta itselleen valittamalla hallinto-oikeuteen ja kantelemalla oikeusasiamiehelle. Yhteiskuntana meidän täytyy kuitenkin pitää huoli, että prosessit ovat oikeudenmukaisia ja viranomainen noudattaa tiukasti lakia. Itselle kuuluvaa apua ei voi saada vain, mikäli jaksaa valittaa ja kannella, toistuvasti. Tiedämme, että kaikki tuensaajat eivät sitä kykene tekemään. Kaikista on pidettävä huolta. Pystymme parempaan.

Kelan parlamentaarinen ohjaus on liian kaukana yksittäisistä päätöksistä, ministeri pesee kätensä ja Kela itse on haluton toimintaansa korjaamaan. En oikein näe muuta vaihtoehtoa, kuin pyrkiä muuttamaan lainsäädäntöä Kelan ohjauksen osalta. Tämä työ minun täytyy aloittaa heti vaalien jälkeen jos saan jatkaa eduskunnassa. En aio luovuttaa!