– lyhyt kuvaus siitä, miten tutustuin Olli-Poikaan ja miksi suosittelen lämpimästi äänestämään häntä
Olen seurannut asiantuntijana aitiopaikalta viime vuosina käytyä kiivasta lainsäädännöllistä valtakamppailua siitä, millä ehdoilla kansalaisten terveys- ja erityisesti geenitietoja voidaan tulevaisuudessa käsitellä. Suomalaiset, korkealuokkaiset terveystietojen rekisterit, erityisesti geenitiedon osalta, ovat arvokkaita varantoja ja kiinnostavat monia tahoja monista syistä. Tiedot kiinnostavat niin vakuutusyhtiöitä, työnantajia kuin myös yrityksiäkin, jotka tekevät monenlaista tutkimus- ja kehitystoimintaa. Tieto on uusi öljy, kuten sanotaan.
Terveystiedot ovat myös hyvin yksityistä ja arkaluontoista tietoa, eikä tätä tietoa tulisi ymmärrettävästi päätyä vääriin käsiin. Oikeissa käsissä tämä tieto puolestaan voi hyödyttää kansalaisia ja auttaa kehittämään laajemmin suomalaista yhteiskuntaa. On siis syytä olla hereillä siitä, mitä terveystietojen käyttötavoista nyt keskeisesti lainsäädännössä päätetään, varsinkin kun nämä linjanvedot vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen.
Ilmassa on ollut voimakasta lobbausta ja myös painostusta kansanedustajien suuntaan, jotta terveystietojen käyttö olisi mahdollisimman mutkatonta esimerkiksi kansainvälisille yrityksille. Perusteluina ovat esimerkiksi investoinnit Suomeen. Käytännössä vaakakupin toisella puolella ovat yleensä olleet kansalaisten yksityisyys ja laajemmin edut, kuten mahdollinen terveystiedoista kansalaisille saatava hyöty.
Pelkona on ollut, että Suomi muuttuisi terveystietojen siirtomaaksi, josta kansainväliset yhtiöt saisivat vähällä vaivalla arvokkaita tietoja, joita ne sitten voisivat hyödyntää omassa toiminnassaan tietosuojasta ja suomalaisten eduista liiemmin välittämättä. Varoittavia esimerkkejä näistä piirteistä on jo kantautunut maailmalta, kuten Islannista. Vuonna 2009 maan biopankki meni konkurssiin, minkä myötä islantilaisten antamista biologisista näytteistä tuli käytännössä kansainvälistä kauppatavaraa.
Ylipäätään suomalaisten ei tulisi olla sinisilmäisiä maailmanmarkkinoilla. Tätä alleviivaavat osaltaan myös taannoiset kotimaiset varoittavat esimerkit terveydenhuollon ja kaivostoiminnan piirissä maassamme toimineista kansainvälisistä yrityksistä. Luottamus on suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksia, mutta valitettavasti se voi joskus olla lähellä sinisilmäisyyttä, johon meillä ei ole varaa.
Terveystiedoista käydyn valtakamppailun tuoksinassa olen viime vuosina tutustunut Olli-Poikaan, jonka arvopohja, integriteetti ja tarkkasilmäisyys ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen. Kovankaan lobbauksen ja muiden paineiden alla hän ei ole tinkinyt siitä, minkä pitäisi olla jokaisen kansanedustajan ensimmäinen velvollisuus: suojella ensisijaisesti kansalaisten ja suomalaisen yhteiskunnan, ei kansainvälisten suuryritysten, etua.
Tämä pyrkimys ei ole yleisesti ottaen ollut kuluneella kaudella eduskunnassa mikään itsestäänselvyys kansanedustajien parissa. Tämä pyrkimys ei ole myöskään ollut itsestäänselvyys lainsäädännön valmistelusta ja toteutuksesta vastanneessa virkakoneistossa, joka on taipunut liiaksi poliittisen paineen alla. Näin ollen terveystietojen tietosuojasta aidosti välittävien kansanedustajien rooli on erityisesti korostunut ja tulee myös entisestään korostumaan tulevaisuudessa.
Jos siis haluat osaltasi pyrkiä varmistamaan, että suomalaisten terveystietoja käytetään tulevaisuudessa kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla, niin suosittelen lämpimästi äänestämään Olli-Poikaa. Ääni 206 on ääni tietoturvallisemman Suomen puolesta.
Heikki Saxén, FT, bioetiikan tutkija, Tampereen yliopisto ja Bioetiikan instituutti
Kuva: Jonne Renvall / Tampereen Yliopisto