kuva: VN
kuva: VN

Hallitusohjelmaehdotuksesta löytyy vihreästä näkökulmasta hyviä ja huonoja asioita. Kokonaisuudessa hyvää on pyrkimys lisätä työtä, yrittäjyyttä ja kasvua sekä saattaa julkinen talous pitkällä aikavälillä tasapainoon. Hallituksen tavoite on sinänsä hyvä ja varmasti vilpitönkin, mutta keinot mielestäni kyseenalaisia. Erityisen ongelmallisia ovat esitetyt leikkaukset koulutuksesta, tutkimuksesta, pienituloisilta, kehitysyhteistyöstä, luonnonsuojelusta ja sosiaali- ja terveyspalveluista. Niiden varaan ei rakenneta hyvää Suomea ja leikkausten hinta voikin tulla ajan myötä kalliiksi.

Koska tuleva hallitusohjelma on laaja ja joka asian arviointi veisi kohtuuttomasti tilaa, keskityn nyt aluksi seitsemään ehdotukseen tehdä asioita toisin. Kokosin listan omiin eduskunnan valiokuntiin (hallinto- ja tulevaisuusvaliokunnat) aikanaan tulevista asioista. Muista teemoista voit lukea esim. vihreästä blogista. Jatkoakin toki piisaa, kunhan olen ehtinyt syventyä ohjelmaan laajemmin ja kuulla hallituksen suunnitelmista lisää.

1. Varmistetaan tasavertaiset palvelut kunnissa. Kuntien toiminnan valvontaa ja ohjausta muutetaan. Suomessa on ollut paha tapa säädellä pilkuntarkasti resursseja ja toimintatapoja, kun pitäisi säädellä lopputuloksia. Nyt luovutaan resurssien ja toiminnan sääntelystä ja valvonnasta, mikä on ihan järkevää. Ilman lopputulosten valvontaa vaarana kuitenkin on, että säästöpaineessa olevat kunnat vain leikkaavat. Se tarkoittaa entistä eriarvoisempia palveluita eri puolella Suomea. Kannattaisiko siis valvoa edes lavealla pensselillä myös valtion tasolla sitä, millaista palvelua esimerkiksi suomalaiset lapsiperheet ja vanhukset saavat kunnissaan? Normipurku näyttää kohdistuvan myös mm. kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluihin, joiden budjetti on kunnissa jo entuudestaan mitätön ja joilla on ongelmia ennaltaehkäiseviä vaikutuksia.

2. Estetään hallintotyön luisuminen tutkijoille. Korkeakoulujen kesälukukaudet ilman lisäresursseja ja voimakas leikkaaminen opetuksesta ja tutkimuksesta kaikilla asteilla eivät tue tutkimuksen ja osaamisen kehittämistä ja sellaista tulevaisuutta, jossa Suomi tunnetaan korkeasta osaamisesta. Hallitus uskoo leikkauksiin “hallintoa kehittämällä”.

Hallintoa kannattaa ja voidaan kehittää ja tehostaakin, tekemällä asioita fiksummin. Mutta jos edetään säästötavoite edellä, lopputuloksena on helposti tutkija, joka hoitaa varsinaisen työnsä ohessa kaiken hallinnonkin. Ja joka opettaa kesäisin sen sijaan, että ehtisi edes joskus tutkiakin. Pitäisikö siis ensin yrittää tehostaa hallintoa niin, että saadaan vähintään nykyinen tutkimustyö hoidettua pienemmin resurssein, ja vasta sitten päättää, paljonko se säästää?

3. Otetaan vastuuta hädänalaisista, leikataan mieluummin hyväosaisilta. Ei liene yllätys, että vihreät toivoi Suomen kantavan kohtuullisen osan vastuustaan Euroopasta turvaa hakevista, pakottavaa hätää pakenevista ihmisistä. Hallitus ei ole valmis ottamaan heitä Suomeen enempää. Lohdullista tietysti on, että valmiiksi pientä pakolaiskiintiötä ei vähennetäkään. Reilua olisi kuitenkin ollut kasvattaa sitä maltillisesti – siitä huolimatta, että hädänalaisten auttaminen ei aina ole ilmaista eikä edes helppoa. Hallituksella oli kaksi koria säästöjä: ehdottomat ja ehdolliset. Olisiko pakolaiset voinut edes siirtää ehdollisten koriin ja ehdollisista ottaa jonkin tilalle?

4. Tehdään selvitykset vakavissaan. Esimerkiksi maahanmuuton kustannuksista laaditaan nyt selvitys. Sellaisen tekeminen on poikkeuksellisen haastava laji. Oppositio tulee varmasti tekemään parhaansa sparratakseen hallitusta niin, että selvitys on riippumaton, laaja-alainen ja selkeä niin, että sen oletukset ja herkkyydet eri oletuksille ovat kaikkien luettavissa. Olisiko nämä ehdot kannattanut kirjata selkeämmin jo hallitusohjelmaan? Maahanmuuton kustannusten laskeminen on erityisen tulkinnanvaraista ja tällaista selvitystä voidaan käyttää myös poliittisena keppihevosena eri tarkoituksiin.

5. Hoidetaan palveluiden digitalisaatio kunnialla. Sisäisiä palveluita tehostetaan sähköisiä palveluita lisäämällä. Digitalisaatio on hyvä asia, jos se tehdään fiksusti ja avoimesti, palvelujen käyttäjiä ja myös uusien palveluiden kehittäjiä palvellen ja kuunnellen. Perinteistenkin palveluiden saatavuuden pitää kuitenkin säilyä riittävinä ja monen palvelun vaikuttavuus perustuu henkilökohtaiseen kontaktiin. Tässä, kuten monissa muissakin ohjelman kysymyksissä, toteutus ratkaisee. Parissa viikossa ei luonnollisestikaan ole voinut muodostaa yksityiskohtaista toimeenpanosuunnitelmaa, joten annetaan hallitukselle vähän aikaa miettiä.

6. Puretaan työnteon esteitä tosissaan. Hallitus haluaa sanojensa mukaan edistää työperäistä maahanmuuttoa, mutta ns. tarveharkinta jää. Samaan aikaan, kun halutaan karsia byrokratiaa ja lisätä työntekoa, suomalaiseen yritykseen työhön tulemisen tiellä siis halutaan säilyttää vanhanaikainen byrokraattinen este vain sillä perusteella, että työhön pyrkii joku toisesta maasta. Jään vilpittömällä mielenkiinnolla odottamaan, millä jekulla työntekijöitä Suomeen sitten saadaan aiempaa enemmän.

7. Puhutaan suomea. Maahanmuuttajien kotouttaminen on vaikea, mutta keskeinen kysymys niin Suomen kuin maahanmuuttajien itsensäkin kannalta. Siksi on erinomaista, että hallitus haluaa sitä parantaa. Avainasemassa on muun muassa kielen opetus. Iso osa kotouttamisesta aina aikuisten perusopetuksesta Suomen kielen kursseihin tai valmistaviin koulutuksiin tapahtuu toisen asteen koulutuksessa. Jos juuri siitä “järkeistetään” samaan aikaan satoja miljoonia, miten hyvin mahtavat opetus ja oppiminen parantua? Hyvä kotouttamiskoulutus vaatii resursseja ja henkilöstöä jatkossakin.

Ohjelmassa on monia hyviä tavoitteita ja myös hyviä toimia, joita vihreätkin ovat ajaneet. Monta asiaa olisimme tehneet toisin, ja lisää ehdotuksia kerromme myöhemmin julkistettavassa omassa vaihtoehdossamme. Avoimuuden kannalta oli sinänsä hyvää, että hallitusohjelmassa kerrottiin asioista näinkin yksityiskohtaisesti. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hallitus aikoo kävellä lainsäädännön vaikutusten arvioinnin yli viedessään ohjelmaansa eteenpäin. Tulevat vuodet näyttävät, miten hyvin hallitus kuuntelee kaikkien eri suomalaisten parannusideoita ja vaihtoehtoisia ehdotuksia pannessaan tavoitteitaan toimeen.