Helsingin kaupunginhallitus torppasi ei-niin yllättäen kaupunkiin kaavaillun Guggenheim-museohankkeen. Vihreät olivat asiassa ratkaisijoina. Hankkeen ympärillä on vellonut poikkeuksellisen aktiivinen kansalaiskeskustelu ja olemme seuranneet Helsingin päätöksiä tarkasti myös täällä Tampereella, esimerkiksi vetämässäni Tampereen museoiden tilaratkaisujen tulevaisuutta linjaavassa työryhmässä. Ei ole ollut vaikeaa havaita Helsingin Guggenheimin olleen vastatuulessa jo pitemmän aikaa. Mikäli Guggenheim olisi toteutunut, olisi meidän pitänyt suunnitella omakin museostrategiamme osittain uusiksi.
Aamulehti kysyi minulta tänään pitäisikö Tampereen napata nyt kiinni Guggenheim-hankkeesta, kun se ei Helsingille kelvannut. Esimerkiksi kokoomuksen tamperelainen kansanedustaja Harri Jaskari esitti Facebookissa Guggenheimia Tampereen mahdollisen tulevan keskusareenan kannelle ja Valkeakoskella asuva niin ikään kokoomuksen kansanedustaja Pauli Kiuru kyseli naamakirjassa Tampereen innostusta hankkeeseen.
Mielestäni Guggenheimilla ei ole realistisia mahdollisuuksia Tampereella.
Ensinnäkin kaupungin investointilista on jo nyt niin suuri, että joudumme priorisoimaan investointejamme veropohjamme heikentyessä.
Toiseksi meillä on akuutti tarve turvata kulttuurimäärärahat toisaalle ja esimerkiksi korjata rempallaan oleva Näsilinna.
Kolmanneksi näen Tampereen vahvuuden hyvissä omissa taidekokoelmissa ja siinä, että tuemme myös taiteen alakulttuurien kirjoa institutionaalisen ja ulkoa ohjatun brändin sijaan.
Neljänneksi Tampereen taidemuseo ja Sara Hildénin taidemuseo tarvitsevat modernimmat ja suuremmat tilat, mikä ei ole aivan ilmainen juttu.
Viidenneksi jos haluamme keskustaan hienoa arkkitehtuuria edustavan ja turismia piristävän museovetonaulan, voimme edistää asiaa Sara Hildénin taidemuseon ja Tampereen taidemuseon kahtena itsenäisenä toimijana muodostaman yhteisen museokeskuksen avulla. Sinne mahtuisi aiempaa enemmän myös esimerkiksi installaatioita ja vaihtuvia näyttelyjä.
Mahdollinen museokeskus voisi sijaita esimerkiksi Ratinannokassa, Eteläpuistossa tai vaikkapa Sorin aukiolla, joka on sivumennen sanoen tällä hetkellä täysin epäkäytettävä ja epäviihtyisä alue keskellä keskustaamme. Ja voisipa museokeskus mahtua myös vaikka Näsinpuiston rinteeseen julkisivu Hämeenpuistoa kohti siten, että suurin osa rakennuksesta olisi maan alla eikä puistotilaa menisi paljoakaan hukkaan. Takon tehdaskin nousee ajoittain esiin vaihtoehtona kulttuuritilaksi, mutta rakennuksessa on tietenkin edelleen liiketoimintaa eikä se soveltuisi aivan helposti museokäyttöön muutenkaan.
Keskusareenan kansi sen sijaan sopii mille tahansa museorakennukselle mielestäni huonosti jo pelkästään hintansa ja tilanahtautensa vuoksi. Asiaa on selvitetty aiemmin. Oma asiansa on myös, tuottaisiko keskusareenan ja museorakennuksen läheisyys erityistä lisähyötyä kenellekään.
Guggenheimiin palatakseni olennaista on muistaa, että hanke kaatui myös ainakin huonojen sopimusehtojen ja epäsuhtaisen vastuunjaon vuoksi, selvityksen puutteista puhumattakaan.
Jokainen uusi museokohde on tietenkin periaatteessa tervetullut myös Tampereelle ja on tärkeää pohtia erilaisia yhteisiä toimintamalleja myös muiden toimijoiden kanssa. Guggenheimia täällä ei kuitenkaan erityisesti tarvita, kuten ei tarvittu Helsingissäkään. Oma visioni Tampereesta on kokoaan suurempi erilaisten alakulttuurien, persoonallisten taidesuuntausten ja moninaisten kuriositeettien kaupunki. Tähän ei oikein ylikansallinen ja kallis konseptibrändi istu.