Mielipidekirjoitus Aamulehdessä 20.9.2015. Alkuperäinen otsikko “Junaliikenne voidaan pelastaa”

Kuva: Wikimedia Commons (CC)
Kuva: Wikimedia Commons (CC)

Suomen junaliikennettä koettelee yhtä aikaa kaksi ongelmaa: halvat bussivuorot haastavat junaliikenteen kovaan hintakilpailuun ja samalla hallitus leikkaa tilaamistaan ja tukemistaan junavuoroista. Yhteisvaikutus on monelle ihmiselle ja paikkakunnalle kestämätön.

Monille matkustajille kilpailu on hyvä asia. Se pakottaa kilpailemaan laadulla, hinnalla tai molemmilla. Tämä tekee junaliikenteestä järkevän vaihtoehdon entistä useammalle.

Suomesta löytyy kuitenkin paljon paikkakuntia, joissa tilanne on hankalampi. Monet vuorovälit ovat sellaisia, että VR ei usko saavansa niitä kannattaviksi. Tähän asti niitä on tuettu kannattavien vuorojen ylihinnoittelulla, eli kannattavien vuorojen matkustajat ovat tukeneet muita.

Myös kasvukeskukset häviävät, kun liikkuminen niihin vaikeutuu ja niiden elinvoima heikkenee. Esimerkiksi Tampereelta Oriveden, Juupajoen, Vilppulan ja Haapamäen kautta Keuruulle kulkeva liikenne uhataan lopettaa kokonaan.

On suomalaisten yhteinen etu, että nekin, joilla ei ole varaa tai muutoin mahdollisuutta omaan autoon, pääsevät käymään esimerkiksi töissä, työhaastatteluissa tai opiskelemassa. Järkevää olisikin, että koko yhteiskunta yhdessä tukee joukkoliikennettä verovaroin. Käytännössä tämä tarkoittaisi nyt ostoliikenteen kasvattamista, ei supistamista.

Hallittu kilpailu junaliikenteessä taas paljastaisi, saisiko jokin muu yhtiö kuin VR lisää liikennevälejä kannattaviksi tai liikennöityä enemmän ostoliikennettä nykyisellä rahalla. Esimerkiksi Ruotsissa kilpailu on parantanut palvelua ja alentanut hintoja.

Kilpailu ei silti ole ihmelääke ja sen voi tehdä hyvin tai huonosti. Ketteräkään yhtiö ei pärjää, jos raiteiden kunto estää turvallisen ja täsmällisen liikennöinnin. Raiteet ovat osa kansallisomaisuuttamme, ja niiden kunnossapito edellyttää rahaa. Koska rahaa on rajallisesti, on pystyttävä myös priorisoimaan.

Jos junavuorolla on nykyisin vain muutama matkustaja viikossa, lienee selvää, että siitä on vaikea saada järkevää ja kannattavaa liikkumistapaa. Junaliikenne ei olekaan kaikkialla itsetarkoitus – liikkumismahdollisuudet ovat. Onkin hyvä, että suurimmalle osalle lakkautettavista tai supistettavista vuoroväleistä tarjotaan ratkaisuiksi edes bussia. Kaikkialla Suomessa pitää olla käytettävissä edes jokin vaihtoehto yksityisautolle silloinkin, kun markkinat eivät sitä tarjoa. Läheskään aina bussit eivät kuitenkaan ole paras korvike junille.

Ihmisten liikkumismahdollisuudet koko Suomessa voidaan yhä pelastaa. Se edellyttää vain tahtoa.

Olli-Poika Parviainen
Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (vihr)
Tampere